Jokusten Sanomat 2/2022

- Missä te tapasitte isin kanssa ennen kuin menitte naimisiin?

- Me tavattiin taekwondosalilla. 

- Eiku ihan oikeasti? Ei kai kukaan nyt taekwondosalilla tapaa, hämmästeli 5-v. 

- Ihan kivaa, mutta myös ärsyttävää tietää miten lapsia tehdään, pohti kolmosluokkalainen.

Koululainen löysi isänsä ikivanhan kännykän. Äiti kertoi ostaneensa ensimmäisen matkapuhelimensa vasta ekan opiskeluvuoden jälkeen lähes parikymppisenä ja että ensimmäisen opiskeluvuotensa hän asui asuntolassa, jossa oli vain yleisöpuhelin.

- Oliks se vähän niinku orpokoti?, pohti koululainen asumisjärjestelyjä.

Äiti metsästi sisälle eksynyttä kimalaista ohjatakseen sen takaisin ulos. 

- Toi on varmaan vaikeinta, mitä sä oot ikinä tehnyt, tuumaili 5-v. seuratessaan touhua.

- Et kai sä laita futistreeneihin kolmea pipoa, kysyi äiti eskarilaiselta. 

- En mä laitakaan. Laitan neljä pipoa.

- Vedellä ja ruoalla on omat suolistot ja sit ne tapaa pepussa, pohti 5-v.

- Mihin laitoit aamulla narulta ottamasi housut, joista totesit, että ovat märät?, kysyi äiti kolmosluokkalaiselta. 

- Emmä tiiä. 

Löytyivät myöhemmin märkänä myttynä pyykkikorista.

Eskarilainen tutkaili pizzeriassa ruokalistaa. 

- Äiti, mä otan alkoholia. 

- Et sinä sitä voi ottaa. Alkoholia voi tilata vain yli 18-vuotiaat. 

- Mutta se on ilmaista. 

- Ei se kyllä ilmaista ole. 

- Mutta tossa lukee "Alcohol free".

- Äiti, muistathan laittaa illalla ne loksuttimet, neuvoi 5-v. (purukiskot)

- Oliks sä jossain vaiheessa luuranko, ku sä olit täällä niin kauan, kysyi 5-v. kun löysi äidin nukkumasta päikkäreitä autosta. 

  

Koululainen tuli kotiin vieras pyöräilykypärä päässään. 

- Kenen pyöräilykypärä sulla on, ihmetteli äiti. 

- Kaverin. 

- Miksi ihmeessä?

- No kun unohdin omani luokkaan. 

- Mites se kaveri sitten fillaroi? 

- Sillä oli sellainen vanha jalkapallo, jonka löysi futiskentältä. Kyllä sekin vähän suojaa. 

Myöhemmin selvisi, että kaveri oli kivasti ajatellut, että toinen tarvitsee enemmän kypärää, koska matkansa on pidempi. 

- Kannattaako syödä verensokeria?, kysyi eskarilainen.

- Sulla on vielä tasoittava vuoro, sanoi äiti. 

- Tai voittava, pohti 5-v.

- Äiti, miten mun kenkään on mennyt näin paljon hiekkaa. 

Jokusten Sanomat 1/2022

 Koululainen oli hukannut kotiavaimensa.
- Ei hätää, kaikille sattuu joskus vastaavaa, lohduttelin lasta.
- Ai sullekin?
- Joo, mullekin.
- Ai jopa Markku Kanervalle?
- Joo, varmasti sillekin. 

- Mennään skrapaamaan auto, sanoin 5-vuotiaalle. Hän otti kehotukseni turhan kirjaimellisesti ja raaputti jäätä mummun auton maalipinnasta ennen kuin ehdin täsmentää sanomaani. 

Koululainen tuli iltapäiväkerhon jälkeen kaverinsa kanssa kotiin. Pojat istuskelivat säkkituoleilla levottoman oloisina ja tuijottelivat kelloa. 

- Mitä teillä on mielessä?, kysyin.

- Odotetaan että kello tulee viisi. 

- Miksi? 

- Lähdetään sit pulkkamäkeen. 

- Miksi ette lähde jo nyt? 

- Ettei me käytettäisi koko kyläilyaikaa siellä. 

Kuopus kertoi mummulareissun jälkeen osaavansa puhua Kokemäen murretta ja antoi näytteen: "Puhast o, ei ainuttakaan villakoiraa mail halmeil, mut yks kissa viel löytyy." (Oli lukenut lehtileikkeen mummun jääkaapin ovesta)

5-vuotias pohti ammatinvalintakysymystä:

- Sit kun mä oon aikuinen, haluan tutkia meriä. Ja jos ne ei oo kunnossa, sit mä soitan vesilääkärin.

Junnu oli mennyt futistreeneihin kaverinsa vanhempien kyydillä. 

- Muistitko kiittää?, kysyin. 

- Öö, melkein, vastasi lapsi.

Kuopus kertoi keksineensä ihmisten tarkoituksen: 

- Isit ja äidit opettaa lapsille asioita ja sit lapsista kasvaa isejä ja äitejä ja sit ne saa lapsia ja opettaa niille asioita.  

Kuopus pohti nukkumaan mennessään: 

- Isoveli perustaa varmaan perheen Kertun (naapurin samanikäinen tyttö) kanssa. Mutta mulla ei ole oikein ketään semmoista, kun en voi Elnan kanssakaan perustaa perhettä. 

- No onneksi sitä ei vielä tässä vaiheessa tarvitsekaan olla. Mutta miksi ajattelet, ettet voi perustaa perhettä Elnan kanssa?

- Koska se on vasta neljä ja puoli ja mä oon jo viisi. 

5-vuotias on kova sepittämään tarinoita. Hänellä on pienestä lähtien ollut mielikuvituskaverina Näkymätön ukko, josta olemme vuosien varrella oppineet monenmoista, viime aikoina mm. seuraavaa:

"Näkymätön ukko ei ole syntynyt sen äidin masusta, vaan isän päästä. Se oli 10-vuotias, kun se muuttui näkymättömäksi, kun se meni hylättyyn temppelipyramidiin ja koski muumiota. Sillä on lemmikkinään dalmatialainen kissa, dalmatialainen norsu, dalmatialainen kirahvi ja dalmatialainen koira. Näkymätön ukko harrastaa isin mahanyrkkeilyä, uintia, jalkapalloa ja yöllä karkkivarkauksia. Sen salasana on 59905. Näkymättömän ukon maassa syödään pelkästään karkkeja ja juodaan pelkkää soijaa. Aina kun Näkymätön ukko menee vessaan, se laittaa pään pöntön päälle ja sit sen silmät muuttuu pippeleiksi ja niistä alkaa tulla pissaa. Siltä tulee aina googol kakkapökälettä. Sille tulee joka päivä yksi viiltohaava paperista. Näkymätön ukko on sekä mies että nainen. Se voi milloin tahansa muuttua mieheksi tai naiseksi. Näkymätön ukko on niin vahva, että se voi työntää pikkurillillään kaikki planeetat mustaan aukkoon. Eikä se läkähdy, vaikka se menisi ihan auringon kohdalle. Näkymätön ukko on planeetan pienin ihminen, vaikka se täyttää 1000 vuotta."

 Tuntuu kuin oisin toisesta ulottuvuudesta, pohti kuopus vedettyään kaulurin silmilleen. 

Jokusten Sanomat 3/2021

- Tosi hyviä nää sun tekemät pinaattilätyt, kehui 4-vuotias.
- Ne on kyllä kaupan, vastasi äiti.
- No tosi hyvin oot lämmittänyt nämä. Ja pilkkonutkin, jatkoi lapsi.

Äiti kaatoi lounaalla vahingossa vedet pitkin pöytää ja alkoi kiireen vilkkaa kerätä pöydän päässä lojuneita papereita talteen. 
- Hei toisiko joku nyt jotain, jolla voi kuivata tätä?
- No soita hätäkeskukseen ja pyydä cowboy apuun, ehdotti kuopus. 
- Miksi juuri cowboy, naurahti äiti.
- No se tuo juttuun hauskuutusta, vastasi lapsi.

- Älä pyyhi sitä voita yöpaitaasi, sanoi äiti kuopukselle. 
- Meni jo, tämä vastasi. 

Wilmasta tuli keväällä viesti, että koululainen oli myöhästynyt. 

- Ehditkö kouluun ajoissa?, kysyi äiti.
- Joo.
- No miksi sitten ope laittoi viestiä, että tulit myöhässä?
- Ai niin, myöhästyin mä vähän.
- Kuis sillai kävi?
- No kun en huomannut oikeaa pysäkkiä ja jäin sit vahingossa väärällä pysäkillä pois bussista.
- Jäikö kaveritkin?
- Ei, mä vaan.
- No mitäs teit, ettet huomannut pysäkkiä ja että kaverit ympäriltä hävisivät?
- Lähettelin kavereille viestejä.
- Ai niille joiden kanssa olit bussissa?
- Joo.
- Josko jatkossa jättäisit kännykän käytön bussissa ja hoitaisit viestinnän ihan keskustelemalla.
- Ok.

Äiti kirjoitti 4-vuotiaalle lapun tikkukirjaimin.
- Hyvä, että kirjoitit noin, etkä sun normaalilla käsialalla, kun siitä Veikka ei varmasti ois saanut selvää, kommentoi koululainen. 

4-vuotias läikäytti kalakeittoa pöydälle. Isä vetäisi taskustaan nuhruisen mytyn, jolla alkoi siistiä sotkua. 
- Minkä takia sä pyyhit Junnun lenkkarin pohjallisella pöytää?, ihmetteli äiti.
- Se oli jossain erikoisessa paikassa. Luulin, että se on joku pöytärätti.

Isä auttoi illalla 4-vuotiaalta ihoon liimautuneen hikisen paidan pois päältä.
- Revi mun vaatteet ja huuda mun nimee, alkoi lapsi laulaa.  

4-vuotias tutkaili äidin leuassa olevaa luomea, josta kasvoi karva.
- Mä luulen, että sulle kasvaa parta. Jos sulle tulee lisää luomia ja niihinkin kasvaa karvoja. Sit sua voidaan luulla isiksi, pohti lapsi.

Perhe ajeli kesälomareissullaan Haapajärven ohi ja kävivät katsastamassa paikallisnähtävyyksiä.
- Tämä on hiihtäjälegenda Mika Myllylän patsas, selitti isä pojille.
- Ai onks se muuttunut tollaiseksi, kysyi 4-vuotias.

Jokusten Sanomat 2/2021

Junnu soitti ulkoa kotiin.
- Voinko mennä kaverille kylään?
- Joo, mutta tule ensin kotiin välipalalle.
- Ok.
20 minuuttia myöhemmin äiti soitti Junnulle, kun häntä ei kuulu kotiin.
- Missäs olet?
- Täällä kaverilla.
- Sun piti tulla ensin kotiin syömään.
- Mä unohdin. 

Äiti soitti Junnulle.
- Missäs oot?
- Täällä leikkipuiston purolla.
- Älä sitten pulppaa sinne. 
- Pulppasin jo. 

- Mun paidalle meni puuroa, harmitteli kuopus.
- Ei se ole vaarallista, lohdutteli äiti.
- Äiti sanoo kaikkeen aina, ettei se oo vaarallista, totesi Junnu.
- En kai nyt ihan kaikkeen.
- Entäs jos tulis dinosaurus, sanoisiks sä sit ettei se oo vaarallista?, kysyi kuopus.

Äiti turhautui nuoremman lapsen touhuihin, kun tämä potki taas mennessään lattialla olevia leluja.
- Minkä takia kaikkea tarvii potki, tuskasteli äiti. 
- En mä kaikkea potki. En mä oo potkinut maapalloa, enkä astronautteja, vastasi 4-vuotias.

Kivaa päivää kaikille maailman ihmisille paitsi rosvoille, huikkasi kuopus ovelta kun äiti toivotti päiväkotiin lähtijälle kivaa päivää. 

Noi sun housut näyttää aika... tilavilta. En viitsinyt sanoa, et lötköiltä, tuumi Junnu äidin kangashousuista. 

Läksyt on ihan tylsiä, kun ei niistä opi mitään. Tää on jo toinen matikankirja ja neljäs osa, eikä oo yhtään vaikeita, valitti Junnu. 

Koululainen oli ulkona kaverinsa kanssa. 
- Äiti, voidaanko ottaa matikankirja ulos? Meillä on ens viikolla koe ja haluttais harjoitella siihen.
- Muista sitten ottaa kirja mukaan, kun tulet sisälle. 
 ...
- Missäs matikankirja on?, kysyi äiti Junnulta tämän sisälle tullessaan.
- Oho, se tais jäädä leikkimökin katolle. 

Junnu törmäsi juna-asemalla kaverinsa äitiin ja kertoi tälle, että käyttävät nykyään junaa, koska se on ympäristöystävällisempää (kuin bussilla meno). 

Ajattele, miten kova vaiva nähdään, että ihmiset saa ruokaa pöytään. Te käytte töissä et saa rahaa ruokaan. Ja sit vaikka maito pitää ensin lypsää lehmästä. Ja vilja pitää ensin kasvattaa, että saadaan tehtyä leipää, tuumaili Junnu.

Ajattele, jos oisin yhtä rikas kuin Roope Ankka. Mitä sillä kaikella rahalla tekis? Jos ostais jotain tavaraa, niin ei nekään mahtuis mihinkään. Tää on kyl oikeastaan ihan hyvä just näin. Tää meidän perhe ja kaikki, pohdiskeli Junnu.

Ekaluokkalaisen koulureitti

Jokusten Sanomat 1/2021

- Äiti, mä näin pahaa unta, sanoi nuorempi kekkapoika aamusella.
- Voi sentään, millaista?
- Mulla oli synttärit ja kanat pilas sen.
- Miten ne kanat sen pilasi?
- Mun synttärikakun päällä oli siemeniä ja kanat nokki ne. Sit siihen kakkuun tuli reikä ja mun synttärit peruttiin. Sit mua harmitti.

Pojat olivat tehneet kolttosen. Äiti selitti heille hieman tuohtuneena ja ehkä turhan monisanaisesti, miksi näin ei olisi saanut toimia. 4-vuotias poimi puheesta oleellisen:
- Äiti, miks sä sanoit plus? Puhuu puhuu puhuu plus puhuu puhuu puhuu. Paljonko se on?

- Kippis!, kippisteli koko perhe päivällisellä lasejaan.
- Mitä kippis oikeastaan tarkoittaa?, kysyi Veikka.
- Kippis voi olla perua jostain toisesta kielestä, vastasi isä.
- Onko kippis perun kieltä?, kysyi 4-vuotias.

- Äiti, eiks nii et pukki on jo niin vanha, että se kuuluu riskiryhmään. Ehkä se pitää turvavälit ja heittelee vaan lahjat kaukaa", funtsaili Junnu jouluaattona. 

Lapset leikkivät huoneessaan.
- Sopiiko, että tää sortui?, kysyi Junnu.
- Joo, vastasi nuorempi.
Kräsh. Junnu kaatoi tornin. 
- Älä!!!, huusi kuopus.
- Sä sanoit, että sopii että se sortuu.
- Niin, mutta joo tarkoittaa että ei.

Miten ii keksittiin, kysyi 4-vuotias. Ehkä kun joku sanoi iik, tämä pohti. 

 

- Voitaisiin mennä luistelemaan, jos nyt ei mitään kissoja ja koiria sada taivaalta, sanoi äiti lapsille.
- Tohon on kyllä pakko puuttua. Ei voi sataa kuin kaloja ja sammakoita ja niitäkin vain tornadojen aikana, vastasi ekaluokkalainen.

- Myöhästyin bussista, kertoi Junnu koulusta tullessaan.
- Tuliko sulle suru?, kysyi äiti.
- Ei kun ilo, vastasi Junnu.
- Ai kuin?, ihmetteli äiti.
- No kun siinä bussissa oli kavereita.

Äiti kertoi lapsuutensa jouluperinteistä ja kysyi sitten isältä, oliko heillä erityisiä jouluperinteitä. Ennen kuin isä ehti vastata, kiirehti kuopus väliin: 
- Kysy meiltä mitä perinteitä meillä on. 
- No mitä jouluperinteitä teillä on?, kysyi äiti.
- Ensin leikin, sitten pesen hampaat, vastasi kuopus. 

Jokusten Sanomat 9/2020

Äiti oli tehnyt meksikolaista papupaistosta. Junnu katseli lautasta:
Mun järki estää maistamasta.   

Äiti ja lapset olivat käyneet katsomassa poikien uutta serkkua. Junnu innostui kovasti pienestä sukulaisestaan.
Oisko sunkin masussa vauva?, kysyi hän äidiltään toiveikkaana.
Ei ole kovin todennäköistä, että tämän ikäinen enää saisi lapsia, vastasi äiti.
Niin, sä oisit sit legendaarinen, totesi Junnu. 

Voi jumalan lauta!, huudahti kuopus.

Ja pari päivää myöhemmin:
Onko jumala kirosana?
Äiti pohti hetken miten vastata ja päätti pitkän selityksen sijaan oikaista:
Ei ole, mutta se jumalauta on.
Äiti, sä sanoit sen kirosanan.
No niin, kun kerroin mikä on kirosana ja mikä ei.
Oisit sanonut sen ilman ääntä.
Miten se ois asian selventänyt?
Kyllä mä silti oisin sen kuullut. 

Voitko halkaista tämän karateiskulla, kysyi kuopus aamiaispöydässä ja ojensi leivän isälle. 

Mä tiedän sun vastauksen melkein kaikkiin mun kysymyksiin, kertoi Junnu äidille. Tässä on mun muistilista:
Jos mä kysyn, että saanko pelata, vastaus on useimmiten ei.
Jos mä kysyn, että pelataanko lautapeliä, vastaus on joo, jos on sopiva hetki.
Jos mä kysyn, että leikitäänkö, riippuu mikä leikki se on. 

On se kyllä kumma, että miksi muka keskisormen näyttäminen on niin rumaa. Se on kuitenkin ihan samanlainen sormi kuin muutkin, tuumaili Junnu. 

Voitais piirtää pilvenpiirtäjä. Semmonen talo, joka piirtää pilviä, pohti kuopus. 

Äiti ja lapset keskustelivat Korvatunturista. 
Miksi sen nimi on Korvatunturi, pohti 4-vuotias. Varmaan siksi, että se kuulee kaiken.

Ja niin päin pois, lopetti isä virkkeensä.
Ai, niin päin pois vai eteenpäin, pohti kuopus. 

Toivoisin joululahjaksi rannekellon, oikean puhelimen, vauvanorsun, muttei mitään villiapinoita, luetteli perheen pienin. 

Isä ja äiti söivät pizzaa, jonka päällä oli jalopenoa. 
Tiesittekö, että jalopeno on ensimmäinen avaruuteen matkannut pippuri, kysyi Junnu.

Mä en halua, että mun nimi on Veikka. Haluan, että mun nimi on Haukka, totesi kuopus.

Äiti voitko tulla katsomaan?
Mikä siellä on hätänä?, kysyi äiti.
Mun purkka tipahti yhden (Monopolin) talon sisään, enkä mä saa sitä nyt pois. 

Ei maailma onneksi siihen kaadu, lohdutteli äiti Junnua.
Niin, miten se voisi kaatua, kun maailma on pallo, joka on avaruudessa, tuhahti Junnu.  

Koululainen oli kotona flunssan vuoksi. Äiti oli luvannut, että lapsi saa äidin koulutuksen aikaan pelata hetken kännykällään. Äiti ohjeisti lasta, ettei koulutuksen aikana tulisi juttelemaan. Paitsi, jos olisi supertärkeää asiaa, silloin hän voisi kirjoittaa asian vaikkapa paperille. "Niin, jos sä pystyisit esimerkiksi estämään maailmaa räjähtämästä", tämä pohti. "Juuri niin", vastasi äiti naurahtaen. Muutamaa minuuttia ennen sovitun peliajan alkamista äidin eteen ilmestyi lappu, jossa luki: Voinko jo aloittaa pelaamisen.

Äiti kertoi lapsille muistoja omasta lapsuudestaan. 
Missä mä silloin olin? Olinko mä kuollut, kysyi Veikka.

Kuopus aivasti vahingossa ruokaansa. 
Nyt se varmaan maistuu makeammalle, pohti lapsi tapahtunutta. 

Jos jää rankka päivä taakse, niin mikä päivä sitten tulee eteen, pohti perheen pienin. 

Jokusten Sanomat 8/2020

Jos ei tiedä mikä sieni tämä on, niin pitää kysyä aikuiselta. Jos ei aikuinenkaan tiedä, niin sit pitää kysyä lääkäriltä, pohti perheen pienin metsäretkellä. 

Ekaluokkalainen valmistautui koulupäivään.

Tarkistitko, että repussa on kaikki tarvittava?, kysyi äiti.

Tarkistin.
Oliko kaikki?

Joo.

Oliko penaali?

Oli.

Tuus katsomaan mikä täällä sohvalla on. (penaali)

Kuopus uimakoulun jälkeen:

Ei se haittaa, jos roiskuu kasvoille vettä. Mutta se haittaa, jos kuolee.

Ekaluokkalaiselle tuli naapurin tyttö yökylään. 

Äiti kysyi mistä olivat saaneet idean. Lapset kertoivat, että tyttö oli iltapäiväkerhossa pitänyt Junnua kädestä ja sanonut, ettei irrottaisi koskaan. Olivat sitten alkaneet pohtia, että siinä tapauksessa heidän pitäisi viettää yökin samassa paikassa. Siitä se ajatus sitten lähti.  

Kuopuksen kaveri, naapurin 4-vuotias poika, oli kysynyt äidiltään, että missä heillä on silityslauta. Mitä sinä sillä teet?, oli äiti tiedustellut. No kun haluan että mua silitetään, vastasi lapsi. 

Teissä on yksi ero, pohti perheen pienin vanhempiaan. Teillä molemmilla on tumma tukka. 

Ei se ole ero, opasti isoveli ja selvensi yhtäläisyyksien ja erojen merkitystä.

No teissä on se ero, että isillä on parta ja äidillä ei. Ja se, että isillä on enemmän karvoja säärissä.

Siinäkö ne erot oli?, nauroi äiti.

No sit on vielä se, että isin lippiksessä on tekstiä ja äidin ei. 

Äiti oli menossa suihkuun. 

Voit lainata mun uimalaseja, jos et halua, että vettä menee silmiin, tuli kuopus vinkkaamaan äidille.

Junnu halusi ehdottomasti, että isä tulee häntä illalla vastaan pojan kotiutuessa aseman lähellä asuvan kaverinsa luota. 

Moikka, olen tässä ulkona odottelemassa. Tuutkos?, soitti isä kadun varresta. 

Joo, mä tuun, vastasi Junnu puhelimeen.

Lasta ei kuitenkaan kuulunut, joten isä soitti tälle uudelleen 10 minuutin kuluttua ajatellen, että Junnulla tapansa mukaan kestää pukeutuminen:

No missäs olet?

Olen tässä kotitien suojatien kohdalla.

Jaha, tulen perästä kotiin, vastasi hämmentynyt isä. 

Kuopus kopsautti rappusissa jalkansa. 

Mun luuranko meni epäkuntoon polvessa, tuumasi lapsi. 

Äiti ei ehdi tehdä kuin yhtä asiaa kerrallaan, totesi äiti ruoanlaiton lomasta 4-vuotiaan sarjatulittaessa erilaisia toiveita.

Jos ois neljä äitiä, niin yks vois leikkiä mun kans, yksi vois leikkiä Junnun kans, yks vois leikkiä isin kans ja yks vois tehdä töitä, pohti lapsi siihen.