Jokusten Sanomat 6/2019

"Äiti, mä kokeilin pöntöllä, että mitä tapahtuu, jos pissii pippeli ylöspäin", sanoi Junnu.

"No mitäs tapahtui?"

"Meni pissaa lattialle. Mutta mä kyllä pyyhin sen."

"Äiti, sä lähdit sellasella nytkähdyksellä, että toi kirva liiskaantui tohon lasiin. Nyt se vaan pötköttelee tossa", kommentoi Junnu auton takapenkiltä.

Junnu luki ääneen triaskauden dinosauruksista.

"Aattele, jos ois semmonen ku mieskausi", pohti pikkuveli.

"Mä en ole mikään puuromies, mä olen enemmän pinaattilättymies", totesi perheen pienin äidin tarjotessa lapsille iltapuuroa. 

"Miks tää porkkana menee masusta peppuun?", pohti kuopus iltapalalla.

Kuopus roikkui kiipeilytelineessä käsiensä varassa. 

"Jos mä oisin lepakko, mä voisin olla väärinpäin."

"Katso äiti, Mikki hengittää", hihitteli Junnu liikutellessaan pippeliään Mikki-kalsareissaan.

Äiti kuivasi kätensä hieman huolimattomasti. Kuopus sai halauksen yhteydessä päällensä pari vesitippaa. 

"Laitoiksä kädet pissan alle?", kysyi lapsi.

"En laittanut", naurahti äiti vastaukseksi. 

"Miks ne sitten on märät?", ihmetteli kuopus.

Äiti pelasi lasten kanssa pihalla polttopalloa. 

"Osui", tuuletti äiti heittäessään Junnua.

"Päätä ei lasketa", huudahti Junnu.

"Osui", tuuletti äiti taas heittäessään kuopusta nivusten tienoille.

"Pippeliä ei lasketa", huudahti kuopus voitonriemuisesti.

Äiti tutkaili nuorimmaisen polvessa olevaa haavaa.

”Älä koske siihen, ettei se tartu”, totesi 2,5-vuotias tomerasti.

”Ei hätää, ei haavat tartu”, selvensi äiti.

”Mikä sitten tarttuu?”, uteli lapsi.

”Erilaiset pöpöt tarttuvat, virukset ja bakteerit”, vastasi äiti.

”Liimakin tarttuu”, täsmensi lapsi.

Jokusten Sanomat 5/2019

"Toi punatulkku on punainen, koska se on syönyt noita pihlajanmarjoja", järkeili perheen pienin luontokirjaa tutkiessaan.


Kuopus keikkui äidin harteilla.
"Älä revi hiuksista, se sattuu", parahti äiti.
"En mä revi. Mä vaan pidän niistä kiinni, etten mä tipu", vastasi lapsi.


"Mitäs jumpattaisiin huomenna, kun on kevään viimeinen taekwondo?", kysyi äiti lapsilta.
"Vaikka viinirypäleleikkiä", vastasi kuopus.
"Millaista se on?", ihmetteli äiti.
"Viinirypäle saa banaanin ja kaikki saa tähden", selitti apuope.


"Tuolla menee punajuuri. Pyöräpunajuuri", totesi kuopus nähdessään punaisissa vaatteissa ohikiitävän pyöräilijän.


Äiti katseli kalenteria: "Meillä alkaa 9.5. perhejumppa. Mulla on silloin hammaslääkäri, joten isi voi varmaan mennä ekalla kerralla lasten kanssa kolmestaan", tuumaili äiti.
"Isi vois piirtää uuden hampaan", ehdotti perheen pienin vaihtoehtoista ratkaisua.


Kuopus puhui mummun kanssa WhatsApp-puhelua. Mummun kissa Terttu Pomppunen ilmestyi myös kuvaan.
"Mikäs se sieltä tuli?", kysyi äiti
"Terttu Kankkunen", vastasi lapsi.


"Tapahtuiko alkuräjähdys vuonna yksi? Ja syntyikö mummu vuonna 91?", pohdiskeli Junnu.


"Katkesiko mun käsi?", kiljui Junnu kauhuissaan, kun äiti irrotti laastaria hänen käsivarrestaan.


"Mitkä lihakset täällä pippelin takana on?", kysyi Junnu ja osoitti kiveksiään.
"Ne ei ole lihakset, ne on pallit", vastasi äiti.
"Mun mielestä ne näyttää ihan viinirypäleiltä. Tuleekohan ne joskus pepusta ulos", tuumaili Junnu.


"Äiti, mulle tuli tänään päiväkodissa haava kynteen. Siitä tuli vähän verta. Se näytti ihan Venuksen laavavirralta", selitti Junnu.


Junnua on viime aikoina mietityttänyt kovasti aurinkorasvan koostumus ja sen tarkoitus.
"Miksi kuuta varten ei illalla tarvita kuurasvaa", pohti hän aiheen tiimoilta.


Lapset saavat euron viikkorahaa, jonka voivat laittaa talteen tai käyttää haluamallaan tavalla.
"Äiti, mä haluan maksaa kaupassa osan sun ostoksista, ettei sun tarvi maksaa niin paljon", totesi Junnu kun oli säästänyt pari euroa.


Junnu tutki dinosauruksista kertovaa kirjaa.
"Argentinosaurus painoi todennäköisesti 100 tonnia", luki Junnu. "Sitä ei varmaan isikään jaksaisi nostaa."


"Kiva kun meillä on just tämmönen perhe. Kivempaa äitiä saa kyllä hakea. Siinä menis päiviä tai varmaan vuosia. Vaik oon mä kyllä tosi hyvä salapoliisi", mietiskeli Junnu.

Kotipihan ateljee

Jokusten Sanomat 4/2019

Kuopus lukittautui vessaan. Kun ovi vihdoin aukesi, seisoi tämä ovensuussa potta kädessään:
"Vähän vain roiskui yli", summasi lapsi suoritustaan ylpeänä.
Omatoimisen vessaoperaation lopputuloksena oli lammikko lattialla, laikkuja pöntön istuinsuojuksella ja arviolta muutama tippa pöntössä.


"Haluatko voisilmän?", kysyi äiti kuopukselta.
"Haluan autosilmän", tämä vastasi.
Äiti annosteli puuroon voikökkäreen.
"Eiku toi on rakettisilmä", parahti lapsi voisilmän muotoa.


Perheen pienin pohti ruoan kulkureittiä: "Se menee ensin suuhun, sitten massuun, sitten ohutsuoleen, pahutsuoleen ja pönttöön."


"Laitetaan nämä hanskat, kun ne pitää vettä", totesi äiti Veikalle.
"Ai nää hanskat pitää vedestä. Voiko niiden kanssa mennä uimaan?", kysyi kuopus.


"Äiti, onko toi se moottori", kysyi kuopus ja osoitti auton pakoputkea.


"Äiti, miks sulla on reikä poskessa?", kysyi perheen pienin ihmetellessään äidin luomea.


Äiti tuskastui Junnun jatkuvaan narinaan ja kehotti tätä tarkastelemaan välillä asioiden valoisia puolia.
"Yritä kestää. Mä haluan olla sellainen lapsi kun mä oon", vastasi Junnu napakasti.


"Ottaisit nyt vähän iisimmin", totesi Junnu, kun äiti katkaisi riisipuuroa hämmennellessään puurokauhan.


Junnu oli innoissaan synttärilahjaksi saamastaan legopaketista. Päiväkodissakin oli siitä kertoillut: "Mä pölpötin niin paljon, että mun suu ihan hikoili. Mun suu oli koko ajan puheessa."


"Miksi sä ajelet säärikarvoja?", kysyi Junnu äidiltä.
"No se on oikeastaan vähän semmonen hassu tapa", vastasi äiti.
"Ne kasvaa aina uudestaan. Voisit kyllä lopettaa. Se on oikeastaan ihan ajanhukkaa", tuumasi Junnu.

Pääsiäisvalmisteluja <3

Jokusten Sanomat 3/2019

"Mitä tämä on?", kysyi perheen pienin iltapalalla.
"Kaurapuuroa", vastasi äiti.
"Miksi?", kysyi lapsi.
"No, se on tehty kaurahiutaleista, niin kuin ohrapuuro on tehty ohrahiutaleista ja ruispuuro ruishiutaleista", vastasi äiti.
"Ihmiset on tehty ihmishiutaleista", järkeili lapsi siihen.


"Nukkuiko Veikka kauan?", uteli äiti isältä juniorin päikkäreiden pituutta.
"Satakymmentätoista", vastasi lapsi itse ennen kuin isä ehti sanoa juuta tai jaata.


"Isi, haluatko sä höpsötellä mun kanssa", kysyi kuopus.
"Jos mä käyn ensin vessassa", vastasi isä.
"Ei tarvitse", totesi kuopus siihen.


Äiti voiteli kuopukselle leivän.
"Tässä ole hyvä. Pisteles poskees."
Lapsi katsoi äitiä hetken hölmistyneenä. "Eiku suuhun", sanoi tämä sitten.


Kuopus kertoi tarinan:
"Harakka. Sen pituinen se."


"Miks sä sanoit tyhmällä äänellä?", kummasteli perheen pienin kun äiti yritti höpsötellä tälle.


"Äiti, miksi täällä sataa lunta?", kysyi nuorimmainen kun katseli pölyhiukkasten tanssahtelua lukulampun valossa.


"Kun mä oon ollut kummitustalossa, sit mä oon iso, sit mä oon juonu koko mukillisen kahvia", totesi kuopus yhtäkkiä kesken iltapalan.


Äiti oli omien sekä yhden lainalapsen kanssa läheisen liikuntahallin Liikuntahulinoissa. Hikisen aamupäivän jälkeen äiti pakkasi lapsia takapenkille. Ensin Veikan omaan istuimeensa, sitten Junnun keskipaikalle.
"Ootas kaksi sekuntia, laitan ensin Junnun turvavyön kiinni", sanoi äiti Junnun kaverille.
"No niin, nyt ois sun vuoro", tuumasi äiti sitten lainalapselle.
"Meni kyllä neljätoista sekuntia, mä laskin", vastasi tämä.

"Siellä Maunulan liikuntahallissa oli kyllä aika monta porrasta. Mulla löi niissä jalat melkein maitohapoille niinku sillä Halvarssonilla", totesi Junnu kotiin tultaessa.


"Nyt vähän malttia, en ehdi sitä mukaan toteuttaa asioita, mitä sieltä huutelet", tuhahti äiti.
"Ei sun tarvikaan, mä sanon vaan asioita sulle valmiiksi", totesi Junnu.


"Onko tämä sitä Lappia?", kysyi kuopus kun pääsimme Pasilan autojuna-asemalle.


"Missä on risteys?", kysyi kuopus autossa.
"Tässä missä menee teitä joka suuntaan", vastasi äiti.
"Ei siinä mene joka suuntaan. Menee vain etelään, pohjoiseen, itään ja länteen, ei lounaaseen, luoteeseen, kaakkoon, eikä koilliseen", kommentoi Junnu takapenkiltä.
"Eikä neloseen", täydensi pikkuveli.

Junnu tuli nauraen vessasta:
"Äiti mä pissin vahingossa pöntön kannen päälle. Huomasin vasta kun lorisi niin oudosti."

Jokusten Sanomat 2/2019

Äiti ripusti lasten kanssa pyykkejä kuivumaan. "Äiti mulla on täällä sun tissit", huusi perheen pienin ja roikotti käsissään äidin urheiluliivejä.

"Äiti, mitä tarkoittaa hupsista keikkaa?", kysyi kuopus.
*Äidin selitys*
"Minä en sano hupsista keikkaa, koska minä olen Veikka", totesi lapsi siihen.


Mummu oli yökylässä.
"Missäköhän mun hammasharjani on?", mietti mummu.
"Dinosaurus on syönyt sen", vastasi nuorimmainen heti.


"Onko sulla kakkahätä?", kysyi äiti kuopukselta.
"Ei vastausta", kuului napakka vastaus.


"Sulla on toi oma Exceli", sanoi isä Junnulle.
"Ai mikä henkseli?", ihmetteli perheen pienin.


"Äiti sulla on kivat kengät. Minäkin haluan sitten äitinä tai isinä tommoset. Nyt kun olen lapsi, mulla on tämmöset", pohdiskeli kuopus.


Äiti pelasi kuopuksen kanssa lasten Aliasta:
"Tää on semmonen, mikä kulkee autotiessä." (käärme)
"Tää on semmonen, mikä syödään näillä", selittää kuopus ja osoittaa hampaitaan. (letut)
"Tää on semmonen, mikä ottaa hiekkaa pois." (kaivuri)
"Tää on semmonen, mikä huutaa." (tiikeri)

"Voi hyvänen aika, mä en näe kyllä enää mitään", kauhisteli äiti kun yritti tihrustaa pientä pränttiä purnukan kyljestä.
"Nääksä mut?", kysyi Junnu huolestuneena.


"Äiti, mä pyöritin autossa niin lujaa päätä, että tuntui kuin oltais oltu paikallaan", kertoi Junnu.

Äiti veti poikia pulkassa päiväkodilta tultaessa. Paksun tuoreen lumikerroksen peitossa ollut maasto alkoi viedä äidistä mehut. Ylämäen kohdalla hän pyysi Junnua nousemaan pulkasta.

"Äiti, kyllä sun kannattaa vetää aika rankkoja lasteja niin sun lihakset kasvaa", tokaisi Junnu vastaukseksi ja jäi istumaan pulkkaan.

Jokusten Sanomat 1/2019

Junnu ja isä kasasivat lapsille kerrossänkyä. Kuopus seurasi tilannetta tarkkaavaisena vierestä.
"Näetkö sä jossain sitä Leathermania?", kysyi isä Junnulta.
"Mun Peter Pan on täällä", totesi perheen pienin innostuneesti.


"Haluatko mehua?", kysyi äiti perheen pienimmältä.
"Joo en", tämä vastasi.
"Mitäs se tarkoittaa?", kyseli äiti vielä.
"Se tarkoittaa joo ei", vastasi lapsi.


Äiti ja kuopus keskustelivat sukulaisuussuhteista.
"Mikä on vaari?", kysyi lapsi.
"Vaari on isin isi."
"Mikä on Tiina-mummo?"
"Tiina-mummo on vaarin vaimo, niin kuin äiti on isin vaimo."
"Ai niin kuin Veikka on Junnun vaimo?"


"En tykkää omppumehusta, kun se on niin herneen näköistä", analysoi kuopus makumieltymyksiään.


Junnua on viime aikoina kiinnostanut kovasti, miten asiat sanotaan eri kielillä. Pikkuveli osallistui myös keskusteluun ja kysyi:
"Mitä suomet puhuu kieleksi? Mitä ruotsit puhuu kieleksi?"


"Äiti on rakas tai sitten sohvalla se makas", riimitteli Junnu.


"Äiti, onks ää ja öö vokaaleja?", kysyi Junnu.
"On ne", vastasi äiti.
"Mun mielestä ne vois olla konsonantteja, kun ne on niin kummallisia", pohti Junnu.


Äiti kirjoitteli hätäisiä muistiinpanoja. Junnu seurasi vieressä:
"Kirjoitaksä jotain kiinaa, kun ei tosta saa mitään selvää?"


Junnu katseli pissalla olleessaan kattoon:
"Mun ei tarvi kattoo sinne päinkään, kun mä tiedän siitä lorinasta et se menee pönttöön."

Äiti ja isä hassuttelivat lapsille saadakseen heidät innostumaan hampaiden pesusta.
"Mä luulen, että teillä on kasvanut huumorintaju", totesi Junnu mietteliäänä.

Mitä isoveli edellä, sitä pikkuveli perässä. <3

Yksi lauantai

Jompikumpi lapsista herää aina ennen kuutta, niin tänäänkin. Toisin käy ainoastaan vanhempien toiveissa ja mummulassa. Viikko sitten karkasimme kahdestaan Vanhan Rauman puutaloidylliin. Lapset jäivät kokonaiseksi vuorokaudeksi mummun hellään huomaan. Toinen oli herännyt varttia vaille, toinen varttia yli k a h d e k s a n. Kotona palattiin jälleen normaaliin arkirytmiin. Tietysti.

Keittelin aamupuuroa. Vessasta kuului Junnun parahdus. ”Äitiiii!” Löysin pytyltä järkyttyneen näköisen poikaseni. ”Äiti, mun lempiauto tippui pönttöön”, itki Junnu ja osoitti löysähkön kakan ruskeaksi värjäämää vettä. Suoritin pelastusoperaation jälkikasvuni tarkkaillessa toimenpidettä vierestä. Mies yritti ehdottaa, että käyttäisin apuna Ryhmä Haun Rollen pihtejä. Päätin olla sotkematta enempiä leluja ulosteeseen ja selviytyä tehtävästä ilman Ryhmä Hauta. Onnistuneen pelastustehtävän jälkeen aloin pestä kulkuneuvoa. ”Äiti, älä pese sitä autoa. Se ruostuu, jos sä peset sitä”, itki Junnu. ”Joskus on vain huonoja vaihtoehtoja ja silloin on valittava se vähemmän huono”, vastasin ja kehotin Junnua olkkariin pukemaan. ”Äiti, sä oot laittanut vaatteet liian vaikeeseen paikkaan. Ne on aina sohvalla ja nyt ne oli tossa tuolilla,” huusi kaavoihin kangistunut lapseni kohta. "Jaaha", ynähdin vastaukseksi.

Aamupalan, Kimblen ja Afrikan tähden jälkeen kuopus halusi syliini. Samassa hän oksensi asusteemme vaihtoon. Koska kyseessä oli jo kuudes vatsatautipäivä, varasin lääkärin jo toistamiseen samalle viikolle. Ennen lääkärireissua kipaisin viemässä auton päiväksi kemialliseen pesuun. Takapenkin selkämystä komistivat vielä maanantaiset oksennustahrat mummulareissun jäljiltä.

Junailin kuopuksen kanssa lääkäriin. Tohtori epäili, että kyse on normaalista vatsataudista, vaikka pitkä onkin. Kehotti antamaan Floridralia ja ottamaan mukaan ulostenäytepurkin siltä varalta että tauti vielä pitkittyy. Viestittelin apteekista tilannetietoa kotiin. Ai niin, se hiton purkki. Kärräilimme takaisin lääkäriasemalle hakemaan unohtunutta kakkaputkea.

Paluumatkalla kuopus nukahti rattaisiin, mutta jatkoi onneksi uniaan omassa punkassaan. Lähdin Junnun kanssa läheiselle tekojäälle, jonne olimme sopineet muutamien lapsiperhetuttujen kanssa luistelutreffit. Luistelun jälkeen Junnu ja naapuruston lapset touhusivat jääkoneen tekemällä lumikasalla. Kotiin palatessamme selkä alkoi ilmoitella ettei ollut tykännyt luistelusta. Laahustin hakemaan auton pesusta. Kun tulin kotiin, mies seisoi keskellä olkkarin lattiaa ja huitoi kaikkialle käsillään. Lapset puikkelehtivat kiljuen hänen jalkojensa välistä. Leikkivät kuulemma viljapeltoa. Viiden tunnin yöunet alkoivat painaa. Menin hetkeksi sohvalle pitkäkseni. Lapset leikkivät yllättävän sopuisasti keskenään. Nautiskelin näkemästäni. Sitten muistin aamuiset oksennusvaatteet. Nousin pyykkäämään niitä.

Iltatoimien jälkeen vein lapset nukkumaan. Laskeskelin mielessäni, että vaikka päivä oli täynnä jos jonkinlaista touhua, niin millekään normiaskareille ei ollut jäänyt aikaa. "Semmonen setti", huokaisin olkkariin palatessani. ”Paistoiko siellä tänään aurinko?”, kysyi mies. Ratkesin nauramaan.

Joulukuisin terveisin, 

Jokusten äiti