Jokusten Sanomat 3/2016

Päätoimittaja Junnu Jokusen (3 v 4 kk) havaintoja ja ajatuksia elämänmenosta.


Junnu pyöritteli äitinsä kanssa lihapullia:
"Äiti, mä vähän juksaan sua. Teen tästä ensin semmosen arpakuution ja vasta sitten pyöreän lihapullan. Taas vähän juksaan. Teen ensin Egyptin pyramidin ja vasta sitten pyöreän lihapullan."


Junnu pohti isälleen aamupuuroa syödessään:
"Tiedätkö mitä, ruoka ei maistu masun sisällä millekään."


Äiti yritti saada Junnua illalla rauhoittumaan ja nukkumaan, jolloin Junnu totesi vakavalla äänellä:
”Äiti, kyllä sinunkin pitää mennä jo nukkumaan. Kaikkien ihmisten pitää levätä. Ihmiset tarvitsevat lepoa. Et muuten jaksa huomenna touhuta. Äiti, ihan totta.”


Junnu kuunteli autossa Eppujen Repullinen hittejä -levyä. Tämä poiki muutamia kysymyksiä:
”Miksei saa itkeä kun kitara soi? Mitä se suru soittaa? Miksi se uraani halkeaa? Miksi lamput tarvitsevat sähköä? Mitkä muut tarvitsevat sähköä? Mitkä eivät tarvitse sähköä?”


Seurattuaan hetken olympialaisten rintauinteja Junnu teki havainnon:
"Katso, nuo uimarit sanoo aina 'kyllä', kun ne uivat. Ne nyökkii uidessaan tuollalailla. Kyllä. Kyllä. Kyllä."

Junnu pohti ruokapöydässä:

"Miksi minä kasvan koko ajan? Miksen minä pysty mitenkään estämään kasvamista?"


Aamupalapöydässä Junnu totesi kaihoisasti:
"Voi kun laittaisin viinirypäleen suuhun ja joku osanen menisi sellaiseksi ruusunkukaksi."

Vauhdikkaat ostosrallit

Perheemme väkiluku kasvaa näillä näkymin syksyllä ja Junnusta on siten tulossa isoveli. Tämä tuo arkeemme lukuisia muutoksia, joita kaikkia en tässä vaiheessa osaa edes arvata. Yksi mieltäni askarruttanut seikka on tulevat kauppareissumme. Pelkoni on, että kadotettujen ostoskärryjen, käsilaukkujen ja pikkulasten määrä tulee lisääntymään huimasti. Tästä kielii tämänhetkinen kaupassa asioinnin malli.

Tyypillistä on, että viimeistään maito- ja leipäosaston jälkeen Junnun mielenkiinto ostosapulaisen hommaan lopahtaa. Kerrankin, banaaneja punnitessani huomasin sivusilmällä tutun pipontupsun häviävän kulman taakse. Sekunnin sadasosan ehdin miettiä juoksisinko siltä seisovilta pojan perään vai keräisinkö mukaani kärryissä ammottavan käsilaukun lompakkoineen ja kännyköineen. Käsilaukku sisältöineen jäi orpona kärryihin aloittaessani hurjan takaa-ajon. Asetelma oli silti armotta pojan puolella. Junnun mielestä tämä jahtaava äiti -leikki oli mitä hupaisin. Kikattaen hän puikkelehti ostoskärryjen ja -hyllyjen välissä - äiti kintereillään.

Suomen suurimman Prisman käytäviä peräkanaa kirmatessamme ehdin pohtia, mitä olisi tapahtunut, jos ostoskärryissä olisi ollut käsilaukun lisäksi vauva. Vaihtoehdot hirvittivät. Antaisinko isoveljen kadota tavara- ja ihmispaljouteen toivoen, että löytäisimme toisemme myöhemmin. Vai jättäisinkö vastasyntyneen yksin kärryihin juostessani esikoisen perään. Kumpikaan tarjolla olevista vaihtoehdoista ei erityisesti houkutellut.

Laskettuun aikaan on vajaa kolme kuukautta. Ehdin siis vielä pohtia taktisia kuvioita tulevia Prisma-keikkoja silmällä pitäen. Tämän lisäksi voin vain toivoa, että keväästä lähtien suuressa suosiossa olleet karkailupyrähdykset poistuvat muodista syksyn myötä.

Tällä hetkellä se ei näytä todennäköiseltä. Kävimme eilen kolmistaan läheisessä kauppakeskuksessa syömässä ja jatkoimme samalla kokoonpanolla ruokaostoksille. Työnjaoksi muodostui se, että minä keräsin ostoksia ja mies paimensi lasta. Junnun perään sännätessään isä huikkasi, että löytävät kyllä minut myöhemmin. Olin saanut tehdä ostoksia kaikessa rauhassa, kun kännykkäni piippasi viestin merkiksi: "Ollaan karusellissa". Nostaessani katseeni puhelimesta ohi viuhahti tuttu pipopää ja tovin kuluttua perässä juoksi lapsen isä. Näky nauratti, mutta tulevat kauppareissut vauvan ja tekstaria nopeamman lapsen kanssa kauhistuttivat.


Elokuisin terveisin,
Junnun äiti