Mieheni tapaa kutsua itseään satunnaiseksi talsijaksi. Satunnainen talsija näkee maailman hyvin eri tavalla kuin puolisonsa. Pragmaatikko kiitää helmat hulmuten kelloa tuijottaen, puikkelehtii ihmisvilinässä, kiiruhtaa perille. Satunnainen talsija nauttii matkasta ja maisemasta. Se tuntuu usein olevan elämyksiä täynnä. Poimin tähän muutamia niistä.
Yhteistä aikaa.
“En mä ikinä keksi mitään sanottavaa, mut jaksan kuunnella aika hyvin. Niinku toista ihmistä, musiikkia, luontoa tai omaa hengitystä. Yhä useammin mun silti tekee vain mieli vaientaa kaikki äänet. Ihan kaikki.” - Postitalon seinäruusu / GutterGirl2017
Postitalon pallonokkakin oli ilmestynyt nuuskuttelemaan kevätaamun tihkuisia tunnelmia.
Oi niitä aikoja.
Kivimiesten lisäksi sähkömiehet päättivät kunnioittaa naamaribändin Suomen vierailua. Plug It Up!
Aarre oli matkalla työpaikalleen investointipankkiin. Kesken vetävän askelluksen mies kuuli kuiskauksen. Sitten päähän tulvahtivat lintujen viserrys, autojen äänet, tuhansien katukivien vaikerrus ja tulevan päivän palaverisorina. Lopulta kasvava sekasointujen mellakka kallossa pysäytti pankkiirin. Aarre pudotti salkkunsa, nosti kourat korvilleen ja kivettyi hiljaisena paikalleen. Hänestä tuli Ullanlinnan toteemi.
Treeniputki
El Clásico. Parsa vastaan Real.
Olinpa kerran asemalla kun
pikku pönttö töllisteli hämillään
miten väki turvotti sen jämillään
röökirahvas riensi takaisin sometranssiin
älyhärvelistä imaisemaansa intoleranssiin
maitopaukku sisältä massua muksi
roskista ravisteli krooninen refluksi
lopulta se laski laktoosit katukiville
tarina tosin levähti jokuselle riville
Keittiön kauhuklassikko: The Texas Capsicum Massacre.
Pakkanen on pistellyt jo useamman päivän yhteen putkeen. Toivottavasti ränni kestää vielä.
I'm so happy to see you again!
Yhteistä aikaa.
“En mä ikinä keksi mitään sanottavaa, mut jaksan kuunnella aika hyvin. Niinku toista ihmistä, musiikkia, luontoa tai omaa hengitystä. Yhä useammin mun silti tekee vain mieli vaientaa kaikki äänet. Ihan kaikki.” - Postitalon seinäruusu / GutterGirl2017
Postitalon pallonokkakin oli ilmestynyt nuuskuttelemaan kevätaamun tihkuisia tunnelmia.
Oi niitä aikoja.
Kivimiesten lisäksi sähkömiehet päättivät kunnioittaa naamaribändin Suomen vierailua. Plug It Up!
Aarre oli matkalla työpaikalleen investointipankkiin. Kesken vetävän askelluksen mies kuuli kuiskauksen. Sitten päähän tulvahtivat lintujen viserrys, autojen äänet, tuhansien katukivien vaikerrus ja tulevan päivän palaverisorina. Lopulta kasvava sekasointujen mellakka kallossa pysäytti pankkiirin. Aarre pudotti salkkunsa, nosti kourat korvilleen ja kivettyi hiljaisena paikalleen. Hänestä tuli Ullanlinnan toteemi.
Treeniputki
El Clásico. Parsa vastaan Real.
Olinpa kerran asemalla kun
pikku pönttö töllisteli hämillään
miten väki turvotti sen jämillään
röökirahvas riensi takaisin sometranssiin
älyhärvelistä imaisemaansa intoleranssiin
maitopaukku sisältä massua muksi
roskista ravisteli krooninen refluksi
lopulta se laski laktoosit katukiville
tarina tosin levähti jokuselle riville
Keittiön kauhuklassikko: The Texas Capsicum Massacre.
Pakkanen on pistellyt jo useamman päivän yhteen putkeen. Toivottavasti ränni kestää vielä.
I'm so happy to see you again!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti