Jokusten Sanomat 10/2019

"Mun energiat meni epäkuntoon kun mä juoksin niin paljon", puhisi pikkuveikka hiki hatussa.


"Laitoitko kypärän V-tyylisesti?", kysyi Junnu.
"V-tyylisesti?", ihmetteli äiti
"Sillai että kypärän nauhat on V:n muotoisesti", kuului vastaus.


"Muinaiskakka paljastui aarteeksi", luki Junnu Tiede-lehdestä. "Varmaan kun Afrikassa voi tehdä taloja kakasta", hän pohti.


"Tätä on nyt vähän outo sanoa, mutta mä näin semmosta unta, että sä joit kuraa", kertoi Junnu äidille aamusella.


"Tuutko isi tänne?", huusi Junnu vessasta.
"No mikä siellä on?", vastasi isä.
"Voitko suoristaa tän vessapaperin?", pyysi tarkkaakin tarkempi lapsi.


Posti toi mukanaan Tervetuloa kouluun -oppaan. Junnu lueskeli sitä kiinnostuneena. Erityisesti kielivalinnoista kertova kohta laittoi miettimään.
"Mä haluan valita viron, kun mä osaan jo yhden jutun, kun isi on opettanut. Tere tulemast."


"Tykkään olla mieluummin äitin sylissä kuin isin, kun isillä on parta ja se on ihan hikinen, kun se jumppaa niin tosi tosi tosi paljon", totesi kuopus äidin sylissä.


"Haluatko kurkkua tai porkkanaa?", kysyi isä Veikalta päivällisellä.
"Mä haluan kaikkea, mikä on kovaa. Isi voi syödä kaikki, mikä on kivikovaa", vastasi lapsi.


"Äiti, arvaa kuinka paljon mä rakastan sua?", kyseli Junnu.
"No kuinka paljon?"
"Yhtä paljon kuin maailmassa on siivousurakkoja."


Lapset pelasivat äidin kanssa lautapeliä.
"Kuka on johdossa? Onko Veikka?", kysyi Junnu.
"Ei tässä pelissä taida olla vielä varsinaisesti kukaan johdossa", vastasi äiti.
"Oo-on, on johtoja", intti pikkuveli.


Äidiltä pääsi suutuspäissään kirosana. Lapset puivat asiaa pitkin päivää. "On se kumma, kun 42-vuotias vielä sanoo kirosanoja", hämmästeli Junnu.


Äiti tuli tyytyväisenä kampaajalta.
"Sun täytyy mennä takaisin kun ne on vieläkin tähän asti", totesi perheen pienin ja osoitti kädellä kulmakarvojaan.


Kuopuksen ja äidin iltakeskustelu:
"Eiks niin, että jos meitä ei olisi olemassa, niin tätä taloakaan ei olisi olemassa."
"Kyllä tämä talo silti olisi olemassa, vaikkei meitä olisikaan. Joku muu voisi asua tässä."
"Mutta eiks niin, että jos meitä ei olisi olemassa, niin koko maailmaa ei olisi olemassa?"

Ninjojen nukkumaanmenoaika.

Jokusten Sanomat 9/2019

"Jos tulis silmään haava, pitäisi laittaa silmään laastari. Sit ei kyllä näkis", järkeili perheen pienin.


"Sit kun syö ja nukkuu, niin kasvaa isoks. Sit voi vaikka keittää jotain", funtsaili kuopus.


"Mä luin niin keskittyneesti, että alkoi sattua otsaan", vaikeroi Junnu.

"Oot aina rakas, mutta välillä kyllä aika hassu", sanoi Junnu äidille. 

Äiti oli nukuttamassa lapsia.
"Laita vaan silmät kiinni", kehotti hän pikkuveikkaa, joka hyöri ja pyöri sängyssään.
"En viitsi laittaa silmiä kiinni, kun muuten mä nukahdan", totesi lapsi.


"Äiti, haluaisitko sä maistaa jättisuurta omenaa?", kysyi Junnu.
"Mikä ettei, voishan se olla kiva."
"No hyvä, mulla on nimittäin kehitteillä omenansuurennuslaite", innostui perheen pieni Pelle Peloton. "Mä suunnittelen myös semmosia itsetiskaavia tiskikäsiä. Piirrän ensin suunnitelman ja poraan sit tohon tiskialtaaseen reiän."

Jokuset olivat lähdössä koko perheen voimin kohti Malminkartanon portaita.
"Mä pyöräilen sinne Maailmankartanoon", intoili perheen pienin.


"Mikä tie tämä on?", kysyi pikkuveli
"Ykköstie eli Turun moottoritie", vastasi äiti.
"Miksei täällä sit oo moottoreita?", ihmetteli lapsi.


"Oi, onko sulta nyt lähtenyt hammas?", kysyi äiti Junnulta.
"Joo, se lähti eilen", vastasi poika.
"Ai jaa, missäs se lähti?"
"En mä tiedä. Ehkä kun mä tein trampoliinilla mahaplätsejä, niin se tipahti johonkin trampoliinin rakoseen."


"Autatko tän repun mun selkään?", pyysi kuopus.
"Ootko lähdössä retkelle?", tiedusteli äiti.
"Eiku huilukisoihin", vastasi lapsi.
"Mihin huilukisoihin?", ihmetteli äiti.
"No, huilukisoihin", vastasi lapsi edelleen.


"Mä taisin keksiä näistä viinirypäleistä yhden riimin", riemuitsi pikkuveikka iltapalalla. "Viinirypäle, tiimihypäle".


"Mä tykkään susta aina. Silloinkin kun oot jo, tiedät kyllä missä", sanoo Junnu.
"No missä?", kyselee äiti.
"Maan alla."


"Jos pippeli menis poikki, ei vois pissata", pohdiskeli perheen pienin potalla istuessaan.
"Jos pää menis poikki, ei vois katsoa. Jos käsi menis poikki, ei vois napata. Jos masu menis poikki, sit ei vois näyttää millanen paita on", hän jatkoi.

Itsetiskaavat tiskikädet.

Jokusten Sanomat 8/2019

"Miksi ankat menee hitaasti?", pohti kuopus.
"Hmm, mitäs arvelet", kysyi äiti.
"Varmaan kun niillä ei oo renkaita", tuumi lapsi.


"Mä heitän tämän lippiksen maahan", kuului kotimatkalla kärryistä.
"Älä heitä. Pitää pitää omista tavaroista huolta."
"Ei tää oo tavara."
"No asioista."
"Ei tää oo asia. Tämä on lippis", sanoi kuopus määrätietoisesti ja nakkasi lippiksensä maahan.


"Ota kuva tosta sienestä", pyysi Junnu.
"Äidin puhelin on jossain repun pohjalla. Josko painat kuvan mieleesi", ehdotti äiti.
"Mä voin painaa mieleesi. Mikä se mieleesi on?", kysyi pikkuveli.


"Äiti, kato lupu", huudahti perheen pienin kesykyyhkyn nähdessään.


"Miten tämä talo on rakennettu? Onko se tuotu tänne ja pudotettu sit tähän?", pohti kuopus.


"Äiti, eiks ni et pippeli ja peppu on yksityisaluetta?", kysyi Junnu.
"Entäs pieru, onks se yksityisaluetta?", jatkoi pikkuveli.


Junnu kertoi, että oli nähnyt mielenkiintoista unta:
"Me nähtiin semmonen lappu, missä luki että vorot etsivät yhtä karannutta kissaa. Siinä oli semmonen hämäyskoodi, jossa oli alkunumero sen kaulapannassa ja loppunumero sen hännässä. Me saatiin murrettua se koodi ja palautettiin kissa omistajalla."


"Äitin pimppi on tuolla roskiksessa", huudahti pikkuveli nähdessään roskapussissa äidin terveyssiteen.


"Isi meni töihin, että saa sieltä rahaa. Saadaanks me päiväkodista rahaa?" funtsaili perheen pienin.


"Meidän ihana 6-vuotias", leperteli äiti Junnua rutistaen.
"Meidän ihana 42-vuotias", vastasi 6-vuotias.


Äiti kysyi huvittaisiko Junnua lähteä Hippokisoihin juoksemaan ja heittämään palloa.
"Onko se mun ikäisille?"
"On, siellä on sarjat muun muassa 4-6-vuotiaille."
"Niin, triathloniin mä en ois ehkä vielä päässyt", tuumi Junnu siihen.

40 metrin juoksu, pojat alle 4 vuotta.

Jokusten Sanomat 7/2019

"Vois vähän huljauttaa jalkoja, kun pyöritte siellä hiekassa."
"Ei mun jalkoja tarvitse huljauttaa, kun mä en pyörinyt hiekassa, mä kävelin siellä", totesi perheen pienin voitonriemuisesti.


"Meillä oli tämmönen tiedekerho tänään vessassa", sanoi Junnu äidin astuessa vessaan.
"Mitäs teidän tiedekerhossa tehtiin?"
"Me pohdittiin mihin pissat, kakat ja suihkuvesi menee."


"Veikka on kyllä aika tietomääräinen", toteaa Junnu määrätietoisesta veljestään.


"Äidillä on aika huono muisti", tuskasteli Junnu kun äiti laittoi taas lapselleen ketsuppia, vaikka tämä on monesti sanonut, että haluaisi itse laittaa.
"Ei äidillä ole huono muisti", totesi isä. "Hänellä on vaan nopeat refleksit. Siinä vaiheessa kun äiti muistaa, että haluat itse laittaa ketsupin, on se jo lautasella."


"Milloin sulla ois vihreä naama?", mietti kuopus.
"Hmm, no milloin?", ihmetteli äiti.
"Silloin kun sulla ois sammakkorasvaa", tuumaili lapsi.


"Sä oot kyllä semmonen sääntötieteilijä", tuhahti Junnu äidille.


Äiti ja Junnu kävivät ostamassa herneitä.
"Miksi ne haluaa vaihtaa herneet rahaan? Herneistä on kuitenkin paljon enemmän iloa kuin rahasta", ihmetteli Junnu.


"Onko kasvisliemikuutiossa näitä kaikkia juttuja?", kysyi Junnu osoittaen pakkauksen kuvaa.
"Joo, ja täällä on vielä kaikki selostettuna", vastasi äiti.
"Ai selostettuna? Mun mielestä se on kyllä sanottuna. Jääkiekossa vaan selostetaan."


"Taikuri taikuri pim", taikoi 2,5-vuotias kuultuaan isän loitsivan simsalabimillä yllätyksiä korvan takaa.


"Aatteles, jos pepussa ois moottori, niin sit ihmiset kulkis tosi kovaa", pohti perheen pienin ohiajavia autoja katsellessaan.


"Kasvaako mullekin isona parta niin kuin isille?", kysyi Junnu äidiltä.
"Voi olla, vaikka ei kaikille kyllä kasva. Sen näkee sitten."
"Niin, ei Tonillekaan kasva."
"Kenelle Tonille?"
"No Toni Virtaselle. Voice of Finlandin tuomarille. Etkö sä muista? Ootko sä jostain menneisyydestä?"


Junnu ja isä palasivat frisbeegolfradalta.
"Äiti, mä kaaduin kolmosradalla ja mulle tuli polveen haava. Mutta isi löysi repusta onneksi polvilaastarin."
"Polvilaastarin?", ihmetteli äiti.
"Niin", vastasi Junnu ja nosti housunpunttiaan. Pojan polvessa komeili äidin terveysside, jonka ympärille oli solmittu sukka.


"Taisi tulla pieni väärinkäsitys", totesi äiti kun kävi ilmi, että oli tulkinnut kuopuksen kalsarivalintaa väärin.
"Miksi äidille tuli väärinkäsitys ja mulle tuli hyvä käsitys?", pohti lapsi vielä.

Jokusten Sanomat 6/2019

"Äiti, mä kokeilin pöntöllä, että mitä tapahtuu, jos pissii pippeli ylöspäin", sanoi Junnu.

"No mitäs tapahtui?"

"Meni pissaa lattialle. Mutta mä kyllä pyyhin sen."

"Äiti, sä lähdit sellasella nytkähdyksellä, että toi kirva liiskaantui tohon lasiin. Nyt se vaan pötköttelee tossa", kommentoi Junnu auton takapenkiltä.

Junnu luki ääneen triaskauden dinosauruksista.

"Aattele, jos ois semmonen ku mieskausi", pohti pikkuveli.

"Mä en ole mikään puuromies, mä olen enemmän pinaattilättymies", totesi perheen pienin äidin tarjotessa lapsille iltapuuroa. 

"Miks tää porkkana menee masusta peppuun?", pohti kuopus iltapalalla.

Kuopus roikkui kiipeilytelineessä käsiensä varassa. 

"Jos mä oisin lepakko, mä voisin olla väärinpäin."

"Katso äiti, Mikki hengittää", hihitteli Junnu liikutellessaan pippeliään Mikki-kalsareissaan.

Äiti kuivasi kätensä hieman huolimattomasti. Kuopus sai halauksen yhteydessä päällensä pari vesitippaa. 

"Laitoiksä kädet pissan alle?", kysyi lapsi.

"En laittanut", naurahti äiti vastaukseksi. 

"Miks ne sitten on märät?", ihmetteli kuopus.

Äiti pelasi lasten kanssa pihalla polttopalloa. 

"Osui", tuuletti äiti heittäessään Junnua.

"Päätä ei lasketa", huudahti Junnu.

"Osui", tuuletti äiti taas heittäessään kuopusta nivusten tienoille.

"Pippeliä ei lasketa", huudahti kuopus voitonriemuisesti.

Äiti tutkaili nuorimmaisen polvessa olevaa haavaa.

”Älä koske siihen, ettei se tartu”, totesi 2,5-vuotias tomerasti.

”Ei hätää, ei haavat tartu”, selvensi äiti.

”Mikä sitten tarttuu?”, uteli lapsi.

”Erilaiset pöpöt tarttuvat, virukset ja bakteerit”, vastasi äiti.

”Liimakin tarttuu”, täsmensi lapsi.

Jokusten Sanomat 5/2019

"Toi punatulkku on punainen, koska se on syönyt noita pihlajanmarjoja", järkeili perheen pienin luontokirjaa tutkiessaan.


Kuopus keikkui äidin harteilla.
"Älä revi hiuksista, se sattuu", parahti äiti.
"En mä revi. Mä vaan pidän niistä kiinni, etten mä tipu", vastasi lapsi.


"Mitäs jumpattaisiin huomenna, kun on kevään viimeinen taekwondo?", kysyi äiti lapsilta.
"Vaikka viinirypäleleikkiä", vastasi kuopus.
"Millaista se on?", ihmetteli äiti.
"Viinirypäle saa banaanin ja kaikki saa tähden", selitti apuope.


"Tuolla menee punajuuri. Pyöräpunajuuri", totesi kuopus nähdessään punaisissa vaatteissa ohikiitävän pyöräilijän.


Äiti katseli kalenteria: "Meillä alkaa 9.5. perhejumppa. Mulla on silloin hammaslääkäri, joten isi voi varmaan mennä ekalla kerralla lasten kanssa kolmestaan", tuumaili äiti.
"Isi vois piirtää uuden hampaan", ehdotti perheen pienin vaihtoehtoista ratkaisua.


Kuopus puhui mummun kanssa WhatsApp-puhelua. Mummun kissa Terttu Pomppunen ilmestyi myös kuvaan.
"Mikäs se sieltä tuli?", kysyi äiti
"Terttu Kankkunen", vastasi lapsi.


"Tapahtuiko alkuräjähdys vuonna yksi? Ja syntyikö mummu vuonna 91?", pohdiskeli Junnu.


"Katkesiko mun käsi?", kiljui Junnu kauhuissaan, kun äiti irrotti laastaria hänen käsivarrestaan.


"Mitkä lihakset täällä pippelin takana on?", kysyi Junnu ja osoitti kiveksiään.
"Ne ei ole lihakset, ne on pallit", vastasi äiti.
"Mun mielestä ne näyttää ihan viinirypäleiltä. Tuleekohan ne joskus pepusta ulos", tuumaili Junnu.


"Äiti, mulle tuli tänään päiväkodissa haava kynteen. Siitä tuli vähän verta. Se näytti ihan Venuksen laavavirralta", selitti Junnu.


Junnua on viime aikoina mietityttänyt kovasti aurinkorasvan koostumus ja sen tarkoitus.
"Miksi kuuta varten ei illalla tarvita kuurasvaa", pohti hän aiheen tiimoilta.


Lapset saavat euron viikkorahaa, jonka voivat laittaa talteen tai käyttää haluamallaan tavalla.
"Äiti, mä haluan maksaa kaupassa osan sun ostoksista, ettei sun tarvi maksaa niin paljon", totesi Junnu kun oli säästänyt pari euroa.


Junnu tutki dinosauruksista kertovaa kirjaa.
"Argentinosaurus painoi todennäköisesti 100 tonnia", luki Junnu. "Sitä ei varmaan isikään jaksaisi nostaa."


"Kiva kun meillä on just tämmönen perhe. Kivempaa äitiä saa kyllä hakea. Siinä menis päiviä tai varmaan vuosia. Vaik oon mä kyllä tosi hyvä salapoliisi", mietiskeli Junnu.

Kotipihan ateljee

Jokusten Sanomat 4/2019

Kuopus lukittautui vessaan. Kun ovi vihdoin aukesi, seisoi tämä ovensuussa potta kädessään:
"Vähän vain roiskui yli", summasi lapsi suoritustaan ylpeänä.
Omatoimisen vessaoperaation lopputuloksena oli lammikko lattialla, laikkuja pöntön istuinsuojuksella ja arviolta muutama tippa pöntössä.


"Haluatko voisilmän?", kysyi äiti kuopukselta.
"Haluan autosilmän", tämä vastasi.
Äiti annosteli puuroon voikökkäreen.
"Eiku toi on rakettisilmä", parahti lapsi voisilmän muotoa.


Perheen pienin pohti ruoan kulkureittiä: "Se menee ensin suuhun, sitten massuun, sitten ohutsuoleen, pahutsuoleen ja pönttöön."


"Laitetaan nämä hanskat, kun ne pitää vettä", totesi äiti Veikalle.
"Ai nää hanskat pitää vedestä. Voiko niiden kanssa mennä uimaan?", kysyi kuopus.


"Äiti, onko toi se moottori", kysyi kuopus ja osoitti auton pakoputkea.


"Äiti, miks sulla on reikä poskessa?", kysyi perheen pienin ihmetellessään äidin luomea.


Äiti tuskastui Junnun jatkuvaan narinaan ja kehotti tätä tarkastelemaan välillä asioiden valoisia puolia.
"Yritä kestää. Mä haluan olla sellainen lapsi kun mä oon", vastasi Junnu napakasti.


"Ottaisit nyt vähän iisimmin", totesi Junnu, kun äiti katkaisi riisipuuroa hämmennellessään puurokauhan.


Junnu oli innoissaan synttärilahjaksi saamastaan legopaketista. Päiväkodissakin oli siitä kertoillut: "Mä pölpötin niin paljon, että mun suu ihan hikoili. Mun suu oli koko ajan puheessa."


"Miksi sä ajelet säärikarvoja?", kysyi Junnu äidiltä.
"No se on oikeastaan vähän semmonen hassu tapa", vastasi äiti.
"Ne kasvaa aina uudestaan. Voisit kyllä lopettaa. Se on oikeastaan ihan ajanhukkaa", tuumasi Junnu.

Pääsiäisvalmisteluja <3

Jokusten Sanomat 3/2019

"Mitä tämä on?", kysyi perheen pienin iltapalalla.
"Kaurapuuroa", vastasi äiti.
"Miksi?", kysyi lapsi.
"No, se on tehty kaurahiutaleista, niin kuin ohrapuuro on tehty ohrahiutaleista ja ruispuuro ruishiutaleista", vastasi äiti.
"Ihmiset on tehty ihmishiutaleista", järkeili lapsi siihen.


"Nukkuiko Veikka kauan?", uteli äiti isältä juniorin päikkäreiden pituutta.
"Satakymmentätoista", vastasi lapsi itse ennen kuin isä ehti sanoa juuta tai jaata.


"Isi, haluatko sä höpsötellä mun kanssa", kysyi kuopus.
"Jos mä käyn ensin vessassa", vastasi isä.
"Ei tarvitse", totesi kuopus siihen.


Äiti voiteli kuopukselle leivän.
"Tässä ole hyvä. Pisteles poskees."
Lapsi katsoi äitiä hetken hölmistyneenä. "Eiku suuhun", sanoi tämä sitten.


Kuopus kertoi tarinan:
"Harakka. Sen pituinen se."


"Miks sä sanoit tyhmällä äänellä?", kummasteli perheen pienin kun äiti yritti höpsötellä tälle.


"Äiti, miksi täällä sataa lunta?", kysyi nuorimmainen kun katseli pölyhiukkasten tanssahtelua lukulampun valossa.


"Kun mä oon ollut kummitustalossa, sit mä oon iso, sit mä oon juonu koko mukillisen kahvia", totesi kuopus yhtäkkiä kesken iltapalan.


Äiti oli omien sekä yhden lainalapsen kanssa läheisen liikuntahallin Liikuntahulinoissa. Hikisen aamupäivän jälkeen äiti pakkasi lapsia takapenkille. Ensin Veikan omaan istuimeensa, sitten Junnun keskipaikalle.
"Ootas kaksi sekuntia, laitan ensin Junnun turvavyön kiinni", sanoi äiti Junnun kaverille.
"No niin, nyt ois sun vuoro", tuumasi äiti sitten lainalapselle.
"Meni kyllä neljätoista sekuntia, mä laskin", vastasi tämä.

"Siellä Maunulan liikuntahallissa oli kyllä aika monta porrasta. Mulla löi niissä jalat melkein maitohapoille niinku sillä Halvarssonilla", totesi Junnu kotiin tultaessa.


"Nyt vähän malttia, en ehdi sitä mukaan toteuttaa asioita, mitä sieltä huutelet", tuhahti äiti.
"Ei sun tarvikaan, mä sanon vaan asioita sulle valmiiksi", totesi Junnu.


"Onko tämä sitä Lappia?", kysyi kuopus kun pääsimme Pasilan autojuna-asemalle.


"Missä on risteys?", kysyi kuopus autossa.
"Tässä missä menee teitä joka suuntaan", vastasi äiti.
"Ei siinä mene joka suuntaan. Menee vain etelään, pohjoiseen, itään ja länteen, ei lounaaseen, luoteeseen, kaakkoon, eikä koilliseen", kommentoi Junnu takapenkiltä.
"Eikä neloseen", täydensi pikkuveli.

Junnu tuli nauraen vessasta:
"Äiti mä pissin vahingossa pöntön kannen päälle. Huomasin vasta kun lorisi niin oudosti."

Jokusten Sanomat 2/2019

Äiti ripusti lasten kanssa pyykkejä kuivumaan. "Äiti mulla on täällä sun tissit", huusi perheen pienin ja roikotti käsissään äidin urheiluliivejä.

"Äiti, mitä tarkoittaa hupsista keikkaa?", kysyi kuopus.
*Äidin selitys*
"Minä en sano hupsista keikkaa, koska minä olen Veikka", totesi lapsi siihen.


Mummu oli yökylässä.
"Missäköhän mun hammasharjani on?", mietti mummu.
"Dinosaurus on syönyt sen", vastasi nuorimmainen heti.


"Onko sulla kakkahätä?", kysyi äiti kuopukselta.
"Ei vastausta", kuului napakka vastaus.


"Sulla on toi oma Exceli", sanoi isä Junnulle.
"Ai mikä henkseli?", ihmetteli perheen pienin.


"Äiti sulla on kivat kengät. Minäkin haluan sitten äitinä tai isinä tommoset. Nyt kun olen lapsi, mulla on tämmöset", pohdiskeli kuopus.


Äiti pelasi kuopuksen kanssa lasten Aliasta:
"Tää on semmonen, mikä kulkee autotiessä." (käärme)
"Tää on semmonen, mikä syödään näillä", selittää kuopus ja osoittaa hampaitaan. (letut)
"Tää on semmonen, mikä ottaa hiekkaa pois." (kaivuri)
"Tää on semmonen, mikä huutaa." (tiikeri)

"Voi hyvänen aika, mä en näe kyllä enää mitään", kauhisteli äiti kun yritti tihrustaa pientä pränttiä purnukan kyljestä.
"Nääksä mut?", kysyi Junnu huolestuneena.


"Äiti, mä pyöritin autossa niin lujaa päätä, että tuntui kuin oltais oltu paikallaan", kertoi Junnu.

Äiti veti poikia pulkassa päiväkodilta tultaessa. Paksun tuoreen lumikerroksen peitossa ollut maasto alkoi viedä äidistä mehut. Ylämäen kohdalla hän pyysi Junnua nousemaan pulkasta.

"Äiti, kyllä sun kannattaa vetää aika rankkoja lasteja niin sun lihakset kasvaa", tokaisi Junnu vastaukseksi ja jäi istumaan pulkkaan.

Jokusten Sanomat 1/2019

Junnu ja isä kasasivat lapsille kerrossänkyä. Kuopus seurasi tilannetta tarkkaavaisena vierestä.
"Näetkö sä jossain sitä Leathermania?", kysyi isä Junnulta.
"Mun Peter Pan on täällä", totesi perheen pienin innostuneesti.


"Haluatko mehua?", kysyi äiti perheen pienimmältä.
"Joo en", tämä vastasi.
"Mitäs se tarkoittaa?", kyseli äiti vielä.
"Se tarkoittaa joo ei", vastasi lapsi.


Äiti ja kuopus keskustelivat sukulaisuussuhteista.
"Mikä on vaari?", kysyi lapsi.
"Vaari on isin isi."
"Mikä on Tiina-mummo?"
"Tiina-mummo on vaarin vaimo, niin kuin äiti on isin vaimo."
"Ai niin kuin Veikka on Junnun vaimo?"


"En tykkää omppumehusta, kun se on niin herneen näköistä", analysoi kuopus makumieltymyksiään.


Junnua on viime aikoina kiinnostanut kovasti, miten asiat sanotaan eri kielillä. Pikkuveli osallistui myös keskusteluun ja kysyi:
"Mitä suomet puhuu kieleksi? Mitä ruotsit puhuu kieleksi?"


"Äiti on rakas tai sitten sohvalla se makas", riimitteli Junnu.


"Äiti, onks ää ja öö vokaaleja?", kysyi Junnu.
"On ne", vastasi äiti.
"Mun mielestä ne vois olla konsonantteja, kun ne on niin kummallisia", pohti Junnu.


Äiti kirjoitteli hätäisiä muistiinpanoja. Junnu seurasi vieressä:
"Kirjoitaksä jotain kiinaa, kun ei tosta saa mitään selvää?"


Junnu katseli pissalla olleessaan kattoon:
"Mun ei tarvi kattoo sinne päinkään, kun mä tiedän siitä lorinasta et se menee pönttöön."

Äiti ja isä hassuttelivat lapsille saadakseen heidät innostumaan hampaiden pesusta.
"Mä luulen, että teillä on kasvanut huumorintaju", totesi Junnu mietteliäänä.

Mitä isoveli edellä, sitä pikkuveli perässä. <3