Jokusten Sanomat 3/2017

Junnun kevättalven kootut sanailut.


Junnu ja äiti pukivat ulkovaatteita päälleen.

"Kohta mä oon sun pukuoppimisrajalla", sanoi Junnu.
"Mitäs se tarkoittaa?", tiedusteli äiti.
"No sitä, että osaan pukea sillai ku sä."


Junnu ryömi olkkarin lattialla: ”Tämä on kuollut perhonen, joka matelee luurankona.”

Mummu otti Junnulta nuhaköntsän paperiin ja pyysi, ettei Junnu enää kaivaisi nenäänsä.
"No tuli vielä yksi ihan suolistosta asti", tuumasi Junnu.

"Äiti, olisko hassua, jos planeetat voisi pompata toisten planeettojen kiertoradoille." 

Äiti levitti kosteusvoidetta kasvoilleen ja kumartui sitten Junnun puoleen:

"Olet ihana, saanko antaa pusun?"
"Et saa", vastasi Junnu napakasti.

"Miksen saa antaa pusua", kysyi äiti hämmästyneenä.
"Siks ku sulla on niin rasvainen naama, yök".

Junnu kyseli äidiltään lallatellen:
"Mennäänkö huomenna Huimalaan?

Mennäänkö ylihuomenna Huimalaan?

Mennäänkö superylihuomenna Huimalaan?

Mennäänkö tosisuperylihuomenna Huimalaan?"


Junnu kaipasi seuraa pikkulegoprojektiinsa. Äiti yritti osallistua, mutta tarjolla oli kuitenkin ainoastaan statistin rooli. "Opit paremmin, kun katsot ensin mallia", perusteli Junnu äidilleen.


"Onko hyvää leipää", kysyi isä Junnulta iltapalalla.
Ei vastausta.
"Onko hyvää leipää", kysyy isä uudelleen.
Ei vastausta.
"Olisi kohteliasta vastata", sanoi isä.
"Mä en ehdi vastata, kun haluan syödä tämän nopeasti pois", vastasi Junnu viimein ja jatkoi kauraleivän järsimistä.


"Mannapuuro, mannapuu, Anna Puu", riimitteli Junnu aamiaisella.


"Painitaanko?", kysyi Junnu äidiltä. "Paini sillai kun isikin. Isi ärisee ja murisee."


Äiti ja Junnu ostivat kaupasta jätskit.

Junnu: "Otitko sä toffeen?"

Äiti: "En, vaan minttusuklaan."

Junnu: "Mäkin otan isinä minttusuklaan." 

Junnu katseli vanhempiensa kanssa The Voice of Finlandia. "Voisiko tulla vielä semmonenkin vaihe, missä tuolit on ensin kääntyneenä laulajiin päin ja sit pois laulajista", pohti Junnu.


"Äiti, miksi sä olet niin legomainen? Sulla on samanlaiset hiukset kuin mun legonaispoliisilla."

Siskot

Asuin koko lapsuuteni kaksin äitini kanssa, mutta haaveilin aina sisaruksista. Mielikuvitussiskoja todellisempaa ei ollut hartaasta toiveesta huolimatta tarjolla.

Joskus teinivuosina sain kuulla, että minulla on siskopuoli, kymmenkunta vuotta minua nuorempi. Suhtauduin uutiseen ristiriitaisin tuntein. Minun teki kovasti mieli ottaa häneen yhteyttä, mutta pelkäsin kuollakseni, ettei yhteydenottoni tuottaisi toivomaani tulosta. Mietin siskoani usein. Puntaroin mahdollista tapaamista yhä uudelleen ja uudelleen. Pelko torjutuksi tulemisesta vei kuitenkin aina voiton.

Joitain vuosia myöhemmin olin viettämässä juhannusta tuttavan vanhempien luona. Paikalla oli paljon tuttuja, mutta vähintään yhtä paljon minulle entuudestaan tuntemattomia ihmisiä. Olimme saunoneet ja valmistauduimme lähtemään juhannusjuhliin, kun äitini soitti minulle. "Täällä on joku, joka haluaa puhua kanssasi", sanoi äiti. "Moi, täällä on Jenna, olen pikkusiskosi", kuulin sitten nuoren äänen sanovan.

Lopetettuani puhelun juoksin kertomaan muille mitä oli tapahtunut. Ne, jotka tunsivat minut, hämmästyivät uutistani. Muut ihmettelivät, miksi siskon kanssa käydystä puhelusta piti tehdä niin suuri numero.

Tuo puhelinkeskustelu on yksi elämäni merkittävimmistä. Lupasin lähteä tapaamaan siskoani vielä samana kesänä. Matkaa oli reilut 1000 kilometriä, mutta tuntui että voisin pyöräillä, juosta tai vaikka hyppelehtiä siskoni luo. Niin uskomattoman ihanalta tuntui ajatus siitä, että näkisin hänet ensikertaa.

Tapaaminen oli jännittävä, mutta samalla tosi luonteva. Tuntui hassulta katsoa toista silmiin. Tyttöä, joka tuntui käsittämättömän tutulta, vaikka olikin ventovieras. Vaikka meillä oli vain yksi yhteinen vanhempi, oli meissä paljon samoja piirteitä. Siinä me pisamanaamaiset, hymykuoppaiset, ruskeasilmäiset, tummahiuksiset nuoret naiset katselimme hymyillen toisiamme. Olin tuolloin 25-vuotias, siskoni oli neljäntoista. Siitä alkoi uusi elämänvaihe, jota on nyt jatkunut pian 14 vuotta.

Olen todella iloinen, että äitini sattui törmäämään isääni ja siskooni. Ja erityisen kiitollinen olen siskolleni, että hän rohkeni soittamaan minulle. En tiedä, olisinko itse koskaan uskaltautunut tekemään aloitetta.

Tapaamisen jälkeen aloimme pitää säännöllisesti yhteyttä. Sisko vieraili joka kesä luonani Helsingissä. Pari vuotta ensikohtaamisen jälkeen sisko kertoi, että meitä olisi vielä kolmaskin sisarpuoli, minua kolme vuotta nuorempi, siskoani kahdeksan vuotta vanhempi. Pienen pohdiskelun jälkeen päätimme yhdessä tuumin ottaa häneen yhteyttä. Saimme muutaman mutkan kautta selvitettyä sisaremme yhteystiedot. Hän asui minun tavoin pääkaupunkiseudulla. Kirjoitimme hänelle tekstiviestin: "Hei Jaana, nyt olisi oiva tilaisuus tutustua sisariisi, kun pikkusisko Jenna on kyläilemässä isosisko Jonnan luona Helsingissä." Viesti vaikutti hullunkuriselta, mutta niin oli koko tilannekin. Emme ehtineet onneksi kauan jännittää vastausta. Treffit oli sovittu seuraavalle päivälle alta aikayksikön.

Seisoimme Manskulla Lasipalatsin edessä ja odotimme keskimmäistä siskoamme saapuvaksi. Tilanne tuntui epätodelliselta. Pian meitä lähestyi hymyilevä ponihäntäpäinen nuori nainen, jolla oli korkeat poskipäät, hymykuopat ja pisamia. Oli helppo tunnistaa hänet yhdeksi meistä.

Yhteydenpito keskimmäisen siskon kanssa hiipui muutama vuosi sitten hänen lähdettyä reilun vuoden mittaiselle maailmanympärimatkalle. Viime syksynä löysimme toisemme uudestaan. Siskolle oli syntynyt kesällä esikoislapsi, joten vauvoillamme on vain kolme kuukautta ikäeroa. Nuorempi sisareni sai esikoisensa runsas vuosi sitten. Näin ollen Junnun ja vauvan elämässä on kaksi ihanaa serkkupoikaa.

Olen ikionnellinen, että sain tutustua sisariini. Heistä on tullut minulle läheisiä. Vaikka toinen sisar asuu fyysisesti aika kaukana, on hän silti merkittävä osa elämääni. Keskimmäisen siskon kanssa viestittelemme vauvakuulumisia nykyään lähes päivittäin. Viimeksi tavatessamme halasin häntä ja kerroin kuinka ihanaa on, että hän on elämässäni. Pienempää sisartani pääsen halaamaan myöhemmin keväällä, kun lennämme hänen häihinsä.

Lapsuuden haave kävi kuin kävikin toteen.

Rakkaille siskoilleni. Olette tärkeitä. <3