Tippa linssiin

Sain tänään mojovan mikrobimoukun olkavarteeni. Seuralaiseni puolestaan imuroi viljelysmaljan sadon suoraan nokkaonteloihin. Tyytyväisyys valui kehoihimme, vaikka edessä olisi vielä selviytyminen villinä hilluvasta väkijoukosta. Tehtävää onneksi helpotti mellakoitsijoiden perässä puuskuttava järjestyshenkilöiden lauma. Loikkasimme kuohuvaan odotusaulaan. Väistin kyynärpään. Potkaisin vahingossa kirahvia. Kiperien käänteiden jälkeen heittäydyimme ovelle. Pihalla katsoimme helpottuneina toisiamme. Avoimen neuvolan influenssarokotusten hullut päivät olisivat perheeltämme tämän vuoden osalta ohi. Tallustelimme viisivuotiaan kanssa takaisin tarhan rauhaan.

Lasten lääkitseminen on aina yllätyksellinen tragikomedia. Jokunen päivä takaperin pureskelimme porukalla iltapalaa. Nuorempi muksuista porasi keskittyneesti etusormellaan banaanista nokkahuilua. Isoveikka märehti annostaan etuhampaiden ja ylähuulen välisessä taskussa. Kaikki sujui tavallisen leppoisasti, vaikka silmätulehdus nassikoita kiivaasti kurittikin. Sitten kolistelin kaapista apteekin antimia. Kaksikon korvat hörähtivät. Esitys oli alkamassa.

Lämmittelynä toimi struuttaus troppia matalamman mukulan kurkkuun. Sama sankari kumosi päälle vielä pontevan Precosa-grogin. Sekoitettuna, ei ravistettuna. Varsinainen show syttyi silmätipoista. Kohtaukseen sisältyi pikkuitkut, ärhäkkä motkotus, lievä kahdensuuntainen uhkailu, maanittelu ja loppulohduttelu. Sisäänhengityksen jälkeen vuorossa oli vanhemman vesselin visuaaliaistimen voitelu. Alaluomen alle piti ujuttaa sentti salvaa. Toimitus on periaatteessa mutkaton ja teknisesti yksinkertainen. Jos verkkokalvon verhot sijaitsevat hysterian partaalla piehtaroivan pikkumiehen päässä, nousee vaikeusaste kuitenkin jyrkästi. Välillä uhri mäkätti kovaan ääneen ja hengästymättä, ettei saa henkeä. Kun voide oli survaistu silmän pintaan, hän valitti menettäneensä näkönsä lopullisesti. Parin luomenläpsäytyksen jälkeen aisti palasi kuin taikaiskusta. Kaikki oli viimein hikisesti ja hyvin. Siirryimme nukkumaan. Lepo tuli tarpeeseen, sillä seuraavana päivänä olisi vuorossa lääkärin määräämät kuusi esitystä.


- Jokusten isä


Ps. Aamun ensimmäinen näytös starttasi vartin vuoropuhelulla sängyn alla piileskelevän protagonistin kanssa. Lopulta pääsimme toimeen. Pyysin väkkäränä pyörivää pojanpätkää pysymään paikallaan, etten vahingossa tökkää tippapurkilla tiiraimeen. "Ei se haittaa vaikka tökkäisit ja menisi näkö, näen silti toisella silmällä!", elämöi lääkittävä vastaan. Kolmannen kerran ja pikkuveljen maltillisen suorituksen seurattuaan homma sujui kuin rasvattu.

Ps2. Lääkäriaseman laboratorion nieluviljelyn yhteydessä voi muuten ketterästi testata myös äänijänteet, kuuloelimet ja painitaidot. Kaikki olivat kunnossa.

Ps3. Taistelu on tältä erää voitettu. Nyt vain odotamme seuraavaa ilmoitusta päiväkodin ovessa.

Ps4. Kuvassa on älyhautomomme kehittämä lääketieteellinen vimpain, jolla voi tarkastella tilannetta kuin tilannetta hieman tavallista pidemmällä tähtäimellä, eri suuntiin ja vaikka tulehtuneemmallakin silmällä. Laitteen nimi on luonnollisesti kekkaputki.

Enteroita onhan noita

Olemme olleet koko porukka kipeänä. Punkkaan kaaduttiin ikäjärjestyksessä nuorimmasta vanhimpaan. Lapset alkoivat olla jo terveitä, kun tauti kaappasi käsiinsä seniorisarjan. Oma 39,2 asteen lämpöni hävisi perheen sisäiset kuumekarkelot. Miehen lukemat huitelivat lähempänä neljääkymppiä. Niinpä minun vastuulleni lankesi lastenhoitovelvoite. Siinä tuli kahdensadan kilometrin päässä asuvaa äitiä kova ikävä, kun kuumepäissäni yritin suitsia villivarsojamme iltatoimiin.

Vaivojamme mieheni kanssa vertaillessamme emme ole osanneet päättää, mikä on ollut pahinta. Ensin oli pari päivää kestänyt korkea kuume. Sitten käsiin ja jalkapohjiin ilmestyivät hullunlailla kutisevat rokkonäppylät. Neljäntenä päivänä näppylät muuttuivat kutisevista pisteleviksi. Tässä vaiheessa tuntui kuin olisi karhukävellyt nuppineulojen päällä. Nyt ei kutise, eikä pistele. Paitsi kun yrittää asettaa jalalle painoa tai tarttua johonkin, sattuu aivan helvetisti. Melkoinen metamorfoosi kaiken kaikkiaan. Sisko kirjoitteli juuri, että hänellä taudin sairastettuaan irtosi lopulta kynsiäkin. Sehän tästä nyt oikeastaan enää puuttuukin.

Olen monesti miettinyt, kuinka yleissivistävää vanhemmuus on. Tästä lastentaudistakin on nyt täyslaidallinen uunituoretta kokemusta sekä lasten että aikuisten sairastamana. Ihan näin perusteellisesti en olisi silti välittänyt perehtyä aiheeseen.

Ehkä tässä kuitenkin ollaan jo voiton puolella tämän nimenomaisen virustyypin kanssa. Näitä viekkaita veijareita on lukemani mukaan yli 60 erilaista. Näin ollen saman vitsauksen kanssa voi pahimmassa tapauksessa joutua painimaan aika monta erää. Valmiina ollaan - inkivääridrinkki ja D-vitamiini näppyläisessä kourassa.


Enterock Rock,
Jokusten äiti


PS. Alla mieheni työpaikalleen lähettämä poissaoloilmoitus siinä vaiheessa kun tauti jylläsi vasta lapsilla.


Rokkohan mie. Entero on etunim.

Näin tuttavallisesti esitteli kavala rakkokersantti itsensä puolipituiselle peuhapartiollemme pari päivää sitten. Samalla solukaappari jo syöksyi tyrskynä tenavien tomumajan rakenteisiin. Nyt tonttumittainen taistelupari käy punkkapoteroistaan käsin kiivasta kamppailua kätyrin kellistämiseksi. Olen tämän vuoksi tiistain tukemassa kaksikkoa kotirintamalla.

Saavun siis seuraavan kerran keskustan konttorilinnoitukseen keskiviikkoaamuna. Yhteydenpito tänne väliaikaiseen veksiin onnistuu parhaiten molskauttamalla eemeliä milloin vain tai kilauttamalla keskipäivällä kenttäkapulaan.

Terveiset täältä jostain,
Sylivääpeli Sinisalo
Lassilan viruskunnan vt. potilaskoti-isä

---

"Viestin lähettämisen jälkeen pojat heräsivät luonnollisesti tarmokkaina ja terveinä. Vaimoni puolestaan tarttui taudin soihtuun. Minä olen nyt komentokorsulla. Ja kohta taas kotona. Aika ja avaruus ovat melkoisia velikultia", kirjoitti mies FB-statuksessaan. Kotiin päästyään hän mittasi itseltään hurjat lukemat, 39,7.

"Pidän vaaroista, en Teroista." 

- Jokusten isä