Jokusten Sanomat 3/2019

"Mitä tämä on?", kysyi perheen pienin iltapalalla.
"Kaurapuuroa", vastasi äiti.
"Miksi?", kysyi lapsi.
"No, se on tehty kaurahiutaleista, niin kuin ohrapuuro on tehty ohrahiutaleista ja ruispuuro ruishiutaleista", vastasi äiti.
"Ihmiset on tehty ihmishiutaleista", järkeili lapsi siihen.


"Nukkuiko Veikka kauan?", uteli äiti isältä juniorin päikkäreiden pituutta.
"Satakymmentätoista", vastasi lapsi itse ennen kuin isä ehti sanoa juuta tai jaata.


"Isi, haluatko sä höpsötellä mun kanssa", kysyi kuopus.
"Jos mä käyn ensin vessassa", vastasi isä.
"Ei tarvitse", totesi kuopus siihen.


Äiti voiteli kuopukselle leivän.
"Tässä ole hyvä. Pisteles poskees."
Lapsi katsoi äitiä hetken hölmistyneenä. "Eiku suuhun", sanoi tämä sitten.


Kuopus kertoi tarinan:
"Harakka. Sen pituinen se."


"Miks sä sanoit tyhmällä äänellä?", kummasteli perheen pienin kun äiti yritti höpsötellä tälle.


"Äiti, miksi täällä sataa lunta?", kysyi nuorimmainen kun katseli pölyhiukkasten tanssahtelua lukulampun valossa.


"Kun mä oon ollut kummitustalossa, sit mä oon iso, sit mä oon juonu koko mukillisen kahvia", totesi kuopus yhtäkkiä kesken iltapalan.


Äiti oli omien sekä yhden lainalapsen kanssa läheisen liikuntahallin Liikuntahulinoissa. Hikisen aamupäivän jälkeen äiti pakkasi lapsia takapenkille. Ensin Veikan omaan istuimeensa, sitten Junnun keskipaikalle.
"Ootas kaksi sekuntia, laitan ensin Junnun turvavyön kiinni", sanoi äiti Junnun kaverille.
"No niin, nyt ois sun vuoro", tuumasi äiti sitten lainalapselle.
"Meni kyllä neljätoista sekuntia, mä laskin", vastasi tämä.

"Siellä Maunulan liikuntahallissa oli kyllä aika monta porrasta. Mulla löi niissä jalat melkein maitohapoille niinku sillä Halvarssonilla", totesi Junnu kotiin tultaessa.


"Nyt vähän malttia, en ehdi sitä mukaan toteuttaa asioita, mitä sieltä huutelet", tuhahti äiti.
"Ei sun tarvikaan, mä sanon vaan asioita sulle valmiiksi", totesi Junnu.


"Onko tämä sitä Lappia?", kysyi kuopus kun pääsimme Pasilan autojuna-asemalle.


"Missä on risteys?", kysyi kuopus autossa.
"Tässä missä menee teitä joka suuntaan", vastasi äiti.
"Ei siinä mene joka suuntaan. Menee vain etelään, pohjoiseen, itään ja länteen, ei lounaaseen, luoteeseen, kaakkoon, eikä koilliseen", kommentoi Junnu takapenkiltä.
"Eikä neloseen", täydensi pikkuveli.

Junnu tuli nauraen vessasta:
"Äiti mä pissin vahingossa pöntön kannen päälle. Huomasin vasta kun lorisi niin oudosti."

Jokusten Sanomat 2/2019

Äiti ripusti lasten kanssa pyykkejä kuivumaan. "Äiti mulla on täällä sun tissit", huusi perheen pienin ja roikotti käsissään äidin urheiluliivejä.

"Äiti, mitä tarkoittaa hupsista keikkaa?", kysyi kuopus.
*Äidin selitys*
"Minä en sano hupsista keikkaa, koska minä olen Veikka", totesi lapsi siihen.


Mummu oli yökylässä.
"Missäköhän mun hammasharjani on?", mietti mummu.
"Dinosaurus on syönyt sen", vastasi nuorimmainen heti.


"Onko sulla kakkahätä?", kysyi äiti kuopukselta.
"Ei vastausta", kuului napakka vastaus.


"Sulla on toi oma Exceli", sanoi isä Junnulle.
"Ai mikä henkseli?", ihmetteli perheen pienin.


"Äiti sulla on kivat kengät. Minäkin haluan sitten äitinä tai isinä tommoset. Nyt kun olen lapsi, mulla on tämmöset", pohdiskeli kuopus.


Äiti pelasi kuopuksen kanssa lasten Aliasta:
"Tää on semmonen, mikä kulkee autotiessä." (käärme)
"Tää on semmonen, mikä syödään näillä", selittää kuopus ja osoittaa hampaitaan. (letut)
"Tää on semmonen, mikä ottaa hiekkaa pois." (kaivuri)
"Tää on semmonen, mikä huutaa." (tiikeri)

"Voi hyvänen aika, mä en näe kyllä enää mitään", kauhisteli äiti kun yritti tihrustaa pientä pränttiä purnukan kyljestä.
"Nääksä mut?", kysyi Junnu huolestuneena.


"Äiti, mä pyöritin autossa niin lujaa päätä, että tuntui kuin oltais oltu paikallaan", kertoi Junnu.

Äiti veti poikia pulkassa päiväkodilta tultaessa. Paksun tuoreen lumikerroksen peitossa ollut maasto alkoi viedä äidistä mehut. Ylämäen kohdalla hän pyysi Junnua nousemaan pulkasta.

"Äiti, kyllä sun kannattaa vetää aika rankkoja lasteja niin sun lihakset kasvaa", tokaisi Junnu vastaukseksi ja jäi istumaan pulkkaan.

Jokusten Sanomat 1/2019

Junnu ja isä kasasivat lapsille kerrossänkyä. Kuopus seurasi tilannetta tarkkaavaisena vierestä.
"Näetkö sä jossain sitä Leathermania?", kysyi isä Junnulta.
"Mun Peter Pan on täällä", totesi perheen pienin innostuneesti.


"Haluatko mehua?", kysyi äiti perheen pienimmältä.
"Joo en", tämä vastasi.
"Mitäs se tarkoittaa?", kyseli äiti vielä.
"Se tarkoittaa joo ei", vastasi lapsi.


Äiti ja kuopus keskustelivat sukulaisuussuhteista.
"Mikä on vaari?", kysyi lapsi.
"Vaari on isin isi."
"Mikä on Tiina-mummo?"
"Tiina-mummo on vaarin vaimo, niin kuin äiti on isin vaimo."
"Ai niin kuin Veikka on Junnun vaimo?"


"En tykkää omppumehusta, kun se on niin herneen näköistä", analysoi kuopus makumieltymyksiään.


Junnua on viime aikoina kiinnostanut kovasti, miten asiat sanotaan eri kielillä. Pikkuveli osallistui myös keskusteluun ja kysyi:
"Mitä suomet puhuu kieleksi? Mitä ruotsit puhuu kieleksi?"


"Äiti on rakas tai sitten sohvalla se makas", riimitteli Junnu.


"Äiti, onks ää ja öö vokaaleja?", kysyi Junnu.
"On ne", vastasi äiti.
"Mun mielestä ne vois olla konsonantteja, kun ne on niin kummallisia", pohti Junnu.


Äiti kirjoitteli hätäisiä muistiinpanoja. Junnu seurasi vieressä:
"Kirjoitaksä jotain kiinaa, kun ei tosta saa mitään selvää?"


Junnu katseli pissalla olleessaan kattoon:
"Mun ei tarvi kattoo sinne päinkään, kun mä tiedän siitä lorinasta et se menee pönttöön."

Äiti ja isä hassuttelivat lapsille saadakseen heidät innostumaan hampaiden pesusta.
"Mä luulen, että teillä on kasvanut huumorintaju", totesi Junnu mietteliäänä.

Mitä isoveli edellä, sitä pikkuveli perässä. <3

Jokusten Sanomat 8/2018

"Oon ihan töttöröö", huokaisi äiti ja heittäytyi sohvalle.
"Et sinä ole töttöröö, sinä olet äiti", totesi perheen pienin napakasti.


"Juuri tuli, juuri tuli, juuri tuli", hoki pikkuveli mietteliäästi kesken aamiaisen. Muut odottivat mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää. "Ei mitään juuri tulia", jatkoi kuopus hetken kuluttua.


Isä ja lapset piirtelivät.
"Jos auringolle piirtää siivet, se vois olla lintu", tuumasi kuopus.


Äiti kertoi olevansa lähdössä töihin palaveriin.
"Äiti, millainen palaveri sulla on? Tarkoittaako se, että sulla palaa veri?", vitsaili Junnu.


Automatkalla radiosta tuli Rammsteinia.
"Tosta rockista en saa kyllä mitään selvää", totesi Junnu.


"Isi, leikitäänkö sitä, kun Akulla ja Roope-Sedällä oli painovoima sivuttain?", pyysi Junnu.


Äiti avasi auton ovet kaukosäätimellä. "Miksi valot vilkahti?", kysyi kuopus. "Koska avasin auton ovet", vastasi äiti. "Eiku siksi että painoit nappia", totesi lapsi siihen.

"Tulisitko tänne pöydän ääreen?", pyysi isä perheen pienintä.
"Pieni hetki, rekiretki", loruili tämä vastaukseksi.


Pojat katsoivat mummulassa Tanssii tähtien kanssa -finaalia. Kuopusta hämmensi kun yksi finalisteista heittäytyi kesken tanssin maahan. Hän matki tanssijaa yhä uudelleen ja uudelleen. "Ei näin tanssita", tuomaroi poika maton rajasta.


Kuopus haukotteli illalla makoisasti.
"Oletko väsynyt?", kysyi äiti.
"Se oli haukotus, ei se ollut väsymys", vastasi lapsi.

Junnu halusi laatia toimenpidelistan lauantaipäivän askareista. Hän pohti, minkä laittaisi listan seitsemänneksi kohdaksi. Äiti ehdotti siihen leikkiä. ”Ei leikki ole mikään toimenpide”, tuhahti poika.

Jokusten Sanomat 6/2018

"Liukumäki ainakin oli cool", totesi Junnu erään leikkipuiston vempeleistä.
"Miksi liukumäki oli kuu?", ihmetteli pikkuveli.


Kosmologista dialogia osa II:
"Jupiter on suurin planeetta ja Saturnus on toiseksi suurin", luetteli Junnu planeettojen kokoja.
"Onko Saturnus kasvanut?", kysyi pikkuveli.
"Ei ole, mutta sinä kasvat pikkuhiljaa koko ajan", vastasi Junnu veljelleen.

Muutaman päivän kuluttua kuopus äidilleen:
"Äiti, mikä on suurin?"
"Hmm, missä mielessä tarkoitat?"
"Neptunus on suurin.
"Eikös Jupiter ole suurin."
"Jupiter on Saturnus"
"Tiedätkö mitä Jupiter, Saturnus ja Neptunus ovat?
"En muista", vastasi kuopus ja lähti matkoihinsa.


Äiti ja Junnu pohtivat iltasadun jälkeen sitä, miten eri asioita oppii, kun niitä harjoittelee.
"Mutta mitään astronauttijuttuja mun ei tarvi vielä osata. Raketin rakentamista ja sellaista."


Junnu huusi vessasta:
"Äiti tuu kattomaan. Tää kakkapökäle on ihan kuin karhu, joka puhaltaa pilliin."


Junnu lähti aamulla äidin vierestä olkkariin.
"Mä hieron unihiekat pois, etten mä nukahda kesken matkan."


"Miksi minulle laitettiin laastari?", kysyi perheen pienin kun sai HopLopissa käteensä sisäänpääsyrannekkeen.


Äiti kyseli tarhapäivän kuulumisia lapsia hakiessaan.
"Mitäs me tänään laulettiin?", kysyi lastenhoitaja Veikalta.
"Peppi Pitkätossu hopsulaheisulahopsansaa", vastasi taapero.
"Sinä kyllä lauloit sitä, mutta me muut laulettiin eläinlauluja", vastasi lastenhoitaja.


Oli aika valita iltalaulu. Kuopus esitti toiveensa:
"Äiti, laulatko pihlajanmarjat?"
"Tarkoitatko Uralin pihlajaa?
"Joo, tarkoitan."


Kuopus heitti aamiaisleipänsä komeassa kaaressa lattialle.
"Ei saa heittää ruokaa lattialle", torui äiti.
"Se oli keihäsheittoa", vastasi kuopus innoissaan.

Jokusten Sanomat 5/2018

"Onpas positiivinen alku päivään", huokaisi äiti poikien aamuiseen riitelyyn.
"Eiku negatiivinen", korjasi Junnu.
"Eiku krokotiilinen", jatkoi perheen pienin.

Veljesten keskusteluja:

"Olet rakas", sanoi isoveli.
"Ei oo rakas, on aarnegaattori", vastasi pikkuveli


"Kinder-munia ei voi syödä kovin paljon", opasti isoveli.
"Miksi?", kysyi pikkuveli.
"Siinä on niin paljon semmoista happohyökkäystä. Hammaspeikot tulee muuten suuhun mylläämään ja jylläämään."


Aulangon kansallismaisemasta kotiinpäin körötellessä takapenkin pienet tiedemiehet kävivät kosmologista dialogia:
"Saturnus koostuu pääosin vedystä."
"Miksi?"
"Koska se on kaasuplaneetta."


Junnu: "Milloin te unohdatte ne asiat, jotka on ollu kauan mielessä?"
Isä: "Hyvä kysymys." (Isän pitkähkö selitys asioiden merkityksestä ihmisille ja pitkäkestoisen muistin toiminnasta.) "Minkälaisia asioita sinä olet unohtanut?"
Junnu: "Ainakin yhden patsaan mä olen unohtanut. Mä en muista sen nimeä, enkä sen muotoa. Tarkoitin sen Turtlesin niminen. Sieltä teidän Italian matkalta." (Donatello)

Junnu maistoi ekaa hattaraansa ja sai kuulla sen olevan tehty sokerista. "Ai pelkkää sokeria? No on kyllä tyhmä keksintö." Hattara jäi syömättä.

Junnu keikkui sohvalla pää alaspäin.
"Miksi kaikki on niin ylösalaisin? Koska minä olen alasylöisin."

Junnu istuutui lattialle äidin jalkojen päälle, mutta pomppasi sitten äkkiä pois. "Nää sun karvat on pistäviä kuin ruusunpiikit."


Taapero lauloi Maamme-laulua:
"Ei vettä antaa, hah hah haa."


"Miksi tossa on tota?", kysyi taapero ja tökkäsi sormellaan äiti silmään. "Miksi äitiä pisti?", jatkoi tämä äidin vaikeroidessa silmäänsä.


”Äiti miksi on silmät suussa?”, kysyi taapero äidiltään, joka oli laittanut hetkeksi aurinkolasit suuhunsa.

Jokusten Sanomat 4/2018

Taapero hiipi kissan luo, koski nopeasti sen kylkeä ja huudahti "Hippa!". Hölmistynyt katti hipsi pikaisesti tiehensä.


Äiti ja Junnu keskustelivat aamiaisella siitä, mistä ruoista ovat oppineet tykkäämään. Taapero osallistui keskusteluun: "Tykkää Junnusta", hän totesi.


"Katso, ettet tipahda sieltä", sanoi äiti pöydän reunalla roikkuvalle lapselleen.
"Joo joo, tipahdan", vastasi taapero.


"Hyvää työpäivää!", toivotti äiti isän lähtiessä töihin.
"Yötä päivää!", jatkoi taapero nauraen.


"Kokeile tuleeko pissa", kehotti äiti taaperoa.
Tämä teki työtä käskettyä, työnsi kätensä pottaan ja kokeili. Ei tullut.


Katselimme koko perheen voimin jalkapallon MM-kisoja. Junnu oli innoissaan, koska ruudussa oli yksi hänen suosikkijoukkueistaan, Portugal. Taapero yhtyi riemuun: "Hyvä kaali, hyvä kaali", tämä hihkui.

Äiti ja pojat olivat menossa retkelle Helsingin keskustaan. Junasta ulos päästäessä Junnu sanoi, että hänellä on kauhea pissahätä. "Ehdittiin ajoissa", iloitsi äiti, kun vessa vihdoin löytyi. "Joo kato, pidin pippelistä kiinni, niin ei tullut pissa".

"Mä tanssin päiväkodissa rokkia niin että koko päiväkoti tärisi", kertoi Junnu vanhemmilleen iltapalalla.


"Älä sitten sitä sokeria ahmi niin paljon. Sokerissa ei ole kyllä mitään ravintoaineita", huikkasi Junnu äidille nukkumaan mennessään.


"Naururefleksin raja on niin loppumaisillaan, että multa pääsi nauru", totesi Junnu, kun purskahti nauruun pikkuveljen pelleillessä illalla sängyssään.


"No nyt on meilläkin kortsua", totesi Junnu avattuaan telkkarin.
"Ai mitä on?", kysyi isä ihmeissään.
"Kortsua. Eli koripalloa", vastasi Junnu ja asettui sohvalle seuraamaan Susijengin Islanti-ottelua.


"No niin, saisinkos postitettua töihin nyt tämänkin lappusen", puhisi äiti.
"Ai loppushow? Jäätkö sä pian jo eläkkeelle?", uteli Junnu.


"Ei sun tarvi aina niin paljon hassutella. Sä voit ottaa siitä välillä tauon", totesi Junnu isälleen.


"Äiti, mulle tuli umpisulku", sanoi Junnu kesken pohdiskelujensa.


"Äiti, mä haluaisin tietää, miltä sä näytät sisältäpäin. Millainen sun sydän on. Ja keuhkot."


"Lähdetäänkö vähän katselemaan, mitä laivalta löytyy?", kysyi äiti.
"Mä en halua lähteä. Mun pitää vähän rentoutua, voimistella ja kasvattaa lihaksia", vastasi Junnu päättäväisesti ja jatkoi hytin yläsängystä roikkumista.

"Sä oot vasta nelkyt. Se on siinä rajalla. Se ei oo vähän, eikä se oo paljon", pohti Junnu äitinsä ikää.

Jokusten Sanomat 3/2018

"Mummu hyppää", sanoi taapero ensitöikseen mummulaan päästyään.
"Minne?", ihmetteli mummu.
"Tonne, lamppuun", nauroi taapero.


Taapero halusi leikkipuistossa äidin syliin. "Onko sulla sylipula?", kysyi äiti lapselta tätä syliin nostaessaan. Lapsi mietti hetken. "Äitipula", totesi taapero sitten.


Taapero tallusteli äitinsä kanssa alas yli 400 askelmaisia portaita. "Törmäys", totesi taapero aina vastaantulijan lähestyessä. "Ei törmäys", jatkoi taapero, kun vastaantulija oli ohitettu.


Iltapalalla isä yritti tarjota taaperolle puuroa. Junnu tinkasi samaan aikaan itselleen kinkkusiivuja. "Ota vielä viisi lusikallista", ehdotti isä taaperolle. "Ei, kolme... kinkkua", huusi taapero ja nosti kädet ilmaan.


Taapero leikki mummulassa äidin vanhoilla Barbeilla. "Mies törmää", huusi taapero ja ryski innoissaan Keniä päin Barbie-nukkea.


Äiti harjasi Junnun hampaita. Junnu ei tahtonut pitää suutaan auki, vaan pelleili minkä kerkesi. Pikkuveikka riensi paikalle ja heitti Junnua samassa legopalikalla silmään. Junnu alkoi itkeä lohduttomasti. "No nyt ainakin pysyy suu auki", totesi Junnu itkun lomasta.


Junnu luki avaruuskirjaansa ja pysähtyi sitten katsomaan käsiään:
"Kukaan ei ole löytänyt Planeetta X:ää, koska se on tässä. Mun sormessa."


"Äiti, mä luin sun ajatukset."
"No, mitäs ajattelin."
"Se on salaisuus."


"Äiti, mä synnyin silloin kun Turtlesit eli."


"Mä luulin ensin että sun kulmakarvat oli tipahtanut alas", nauroi Junnu kun näki äitinsä silmänalusille valahtaneet ripsarit.


”Tää unihiekka on varmaan käytetty”, tuumi Junnu kun löysi aamulla rähmää silmäkulmastaan.


”Ei se voi olla niin, että joutuu aina sanomaan sata kertaa”, tuskaili äiti, kun yritti houkutella Junnua hammaspesulle saamatta minkäänlaista reaktiota.
”Ethän sä oo sanonut vasta kuin neljä kertaa”, vastasi Junnu.


Äiti oli menossa suihkuun ja kumartui riisumaan sukkiaan. "Sun tissit kurkkas sun polviin, että onko siellä refleksejä", kommentoi Junnu.