Tapasimme lentokenttäjunassa varhain perjantaiaamuna. Nelikymppisten perheenäitien unelmaloma alkoi hyväntuulisissa ja innostuneen odottavissa tunnelmissa. Jätimme synkeän sateisen Helsingin taaksemme ja suuntasimme Maggiore-järvelle Pohjois-Italiaan. Perillä meitä odottaisi hulppea villa, huikeat maisemat, monipuolinen treenikattaus ja jonkun muun tekemä ruoka. Määmatka. Näin osuvasti yksi valmentajista oli konseptin blogitekstissään nimennyt.
Treenipaletti oli rakennettu järkevästi. Kaikkiin harjoituksiin oli mahdollisuus osallistua ja silti jäi aikaa lähitienoon tutkailemiseen. Yhtenä päivänä kävimme tuliaisostoksilla viereisen kylän markkinoilla. Toisena vuokrasimme polkupyörät ja lähdimme ottamaan mittaa seudun mäkisestä maastosta. Lähtöä edeltävänä päivänä päädyimme vaihtamaan kehonhuoltotreenin pieneen turistiretkeen. Olimme usean päivän ajan ihastelleet asumuksemme parvekkeelta ja puutarhasta avautuvia henkeäsalpaavia maisemia. Täydensimme elämyksen ihmettelemällä seutuvia myös järveltä käsin.
Paluumatkalla lentokoneessa ynnäilin, että viiteen lomapäivään oli mahtunut yhteensä viisitoista ohjattua treeniä. Rauhalliset aamulenkit ja -joogat, vauhdikkaat bootcampit, uuvuttavat porrastreenit, eri lihasryhmille kohdennetut harjoitukset sekä kehonhuoltotuokiot. Koko komeuden kruunasi aamuhikoilun jälkeiset pulahdukset uima-altaaseen. Samaan aikaan aurinko alkoi hiljalleen pilkahdella taustalla kohoavien vuorten takaa. Se värjäsi maiseman kauniin kellerväksi. Aamuinen aistielämys oli vaikuttava. Kokonaisvaltainen. Jopa taianomainen.
Yhteiseen päiväohjelmaan sisältyi lisäksi kasvispainotteinen ateriakattaus. Lounaat tarjoiltiin pääosin puutarhassa, muut murkinat tunnelmallisessa ruokailuhuoneessa. Villan upeat puitteet viimeistelivät makunautinnot. Vaikka omia kullanmuruja oli matkan aikana kova ikävä, nautin suunnattomasti jokaisesta rauhallisesta ateriahetkestä. Kukaan ei kiukutellut vääränmallisen ruoan vuoksi, eikä ollut vaatimassa jatkuvasti lisää kepsuttia.
Öinen aika oli kahden pienen lapsen äidille harvinaisen rauhallista. Unia yritti häiritä ainoastaan hyttynen ja kuuden tunnin öihin tottunut elimistö.
Matka täytti kaikki odotukset. Mitään en muuksi muuttaisi. Kertakaikkisen huikea ja ikimuistoinen kokemus.
Terveisin,
Saappaanvarresta Suomeen palannut
Jokusten äiti
Treenipaletti oli rakennettu järkevästi. Kaikkiin harjoituksiin oli mahdollisuus osallistua ja silti jäi aikaa lähitienoon tutkailemiseen. Yhtenä päivänä kävimme tuliaisostoksilla viereisen kylän markkinoilla. Toisena vuokrasimme polkupyörät ja lähdimme ottamaan mittaa seudun mäkisestä maastosta. Lähtöä edeltävänä päivänä päädyimme vaihtamaan kehonhuoltotreenin pieneen turistiretkeen. Olimme usean päivän ajan ihastelleet asumuksemme parvekkeelta ja puutarhasta avautuvia henkeäsalpaavia maisemia. Täydensimme elämyksen ihmettelemällä seutuvia myös järveltä käsin.
Paluumatkalla lentokoneessa ynnäilin, että viiteen lomapäivään oli mahtunut yhteensä viisitoista ohjattua treeniä. Rauhalliset aamulenkit ja -joogat, vauhdikkaat bootcampit, uuvuttavat porrastreenit, eri lihasryhmille kohdennetut harjoitukset sekä kehonhuoltotuokiot. Koko komeuden kruunasi aamuhikoilun jälkeiset pulahdukset uima-altaaseen. Samaan aikaan aurinko alkoi hiljalleen pilkahdella taustalla kohoavien vuorten takaa. Se värjäsi maiseman kauniin kellerväksi. Aamuinen aistielämys oli vaikuttava. Kokonaisvaltainen. Jopa taianomainen.
Yhteiseen päiväohjelmaan sisältyi lisäksi kasvispainotteinen ateriakattaus. Lounaat tarjoiltiin pääosin puutarhassa, muut murkinat tunnelmallisessa ruokailuhuoneessa. Villan upeat puitteet viimeistelivät makunautinnot. Vaikka omia kullanmuruja oli matkan aikana kova ikävä, nautin suunnattomasti jokaisesta rauhallisesta ateriahetkestä. Kukaan ei kiukutellut vääränmallisen ruoan vuoksi, eikä ollut vaatimassa jatkuvasti lisää kepsuttia.
Öinen aika oli kahden pienen lapsen äidille harvinaisen rauhallista. Unia yritti häiritä ainoastaan hyttynen ja kuuden tunnin öihin tottunut elimistö.
Matka täytti kaikki odotukset. Mitään en muuksi muuttaisi. Kertakaikkisen huikea ja ikimuistoinen kokemus.
Terveisin,
Saappaanvarresta Suomeen palannut
Jokusten äiti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti