1 v 6 kk
Pienen heleä-äänisen ja melko täsmällisen herätyskellon soittoääni on yhtäkkiä muuttunut. Viikkojen ajan kuuluneen iloisen äiti, äiti, äiti -huutelun sijaan havahduin tänä aamuna tomeraan vahaa, vahaa, vahaa -huudahdukseen. Lassilan syystrendi on todellakin selvillä: muovaileminen on in, kaikki muu out.
1 v 10 kk
Junnu ja vanhemmat olivat lomailleet Espanjassa Teneriffalla:
Hauskaa seuraa tuo hieman alle 2-v. "Juusto möllöttää ja pienet pisteet" ihasteltiin taivaalta joka ilta. Sanavarastoon kuuluu nyt myös hola ja gracias (vaikka jälkimmäisessä oli sen verran persoonallista ääntämystä, ettei sitä tainnut ymmärtää kuin vanhemmat). Kotimatkalla Junnu ohjeisti taksikuskia heti alkuun: "punainen ei saa mennä, vihree saa mennä". Kuski hämääntyi takapenkin pienestä liikennepoliisista niin, ettei muistanut laittaa mittaria päälle alkumatkasta. Junnu kertoi samaan hengenvetoon taksikuskille myös eläinpuistossa näkemistään meduusoista ja polkupyörällä ajaneesta papukaijasta. Ja että on pimeetä, koska on yö.
Äidin ja Junnun aamukeskustelu:
”Äiti laittaa silmälasit”, sanoi Junnu osoittaen pöydällä lojuvia silmälaseja.
”Joo, äiti laittaa lasit päähän sitten kun äiti lähtee töihin."
”Äiti sanoi väärin, ei päähän, silmiin”, korjaa Junnu.
Aamuisen naperojumpan jälkeen salin rappusia alaspäin tultaessa:
"Muista, Junnu, keskittyä", tokaisi äiti.
"Keksittyä, keksiyö, keksi - Junnu haluaa Muumi-keksin", sanaili napero vastaukseksi.
Isä riimitteli iltasella:
"Pääni on palatsi, johon suu on ovi. Kieli on kuningas, ja hampaat hovi."
Junnu: "Mikäs se semmonen suuovi oikein on. Ovi, tovi. Junnu runoilee."
1 v 11 kk
Junnu halusi osallistua perunoiden kuorimiseen. Annoin Junnulle astian, johon hän voisi kerätä kuoret. Junnu katsoi hieman hölmistyneenä ja totesi topakasti: "Kuoret menee biojätepussiin."
Samainen pikkumies pääsi ojentamaan äitiään jälleen ruokailun aikana. Poimin lautasen viereen pöydälle tipahtaneen kananmunan palan sormin ja tarjosin sitä pojalle. "Ei, syödään haarukalla", torui Junnu.
"Olipa rankka reissu", totesi Junnu mummulle hoitoharjoittelujakson päätteeksi. Harjoittelu itsessään sujui onneksi hyvin. Pieni tarkkaavainen poikamme hämmästytti ensitöikseen hoitotädit. "Mutta missä on ruotsalainen oo?", kummasteli Junnu tutkaillessaan päiväkodin seinässä olevaa kirjainriviä. Ehkä tädit vielä korjaavat tilanteen.
2 v
Kaupunkilaispojan ensikosketus lapin karun kauniiseen luontoon. Täti ja eno auttoivat tuulisella taipaleella kohti vaaran huippua. Junnu löysi matkalla kasapäin mustikoita, mutta sai kuulla että ne olivatkin poron papanoita. Uusi tieto ei vähentänyt yhtään saaliin arvoa. Mutta pettymys oli siinä vaiheessa kova, kun lounaaksi luvattu poro näyttikin tavalliselta jauhelihakastikkeelta.
2 v 2 kk
Junnu, äiti ja mummu lomailivat Kyproksella:
"Yksi yksi kaksi, hätänumero. Jos tulee pissahätä tai kakkahätä, voi soittaa." Näin totesi Junnu kun meidät ravintolan pöytään nro 112 ohjattiin.
2 v 4 kk
Arkiset kauppareissut ovat muuttuneet rytinällä tosielämän toimintaseikkailuiksi. Kohtauksia tähdittää ”minä itse” (tunnetaan myös nimellä ”Junnu itse"). Viime kerralla sankari törmäili ostoskärryillä jok'ikiseen reitille sattuneeseen hyllyyn, kieritteli tomaatit kaupan lattialle, otti oma-aloitteisesti mustikkamaistiaisia, kuskasi kärryyn milloin mitäkin sinne kuulumatonta ja taisteli äänekkäästi lähes kaikkea sanomaani vastaan. Lopulta sain pojan turvavöihin ja valahdin itse auton ratin taakse. Syvä huokaus ja päässä pyörivä ajatus livahti suupielestä, "en jaksa" taisin puhista ääneen. "Pitäiskös sun äiti mennä vaikka nukkumaan", kuittasi tietäväinen ääni takapenkiltä.
"Junnu niistää itse. Äiti laittaa nuhan takaisin. Äiti laittaa nuhan valumaan uudestaan." Tämä höystettynä lohduttomalta huudolla, kyynelmerellä ja jalan poljennalla. Että pitikin mennä pyyhkimään nenä pyytämättä. Enkä edes oppinut kerrasta.
2 v 5 kk
Isä soitti Mozartia ja kysyi Junnulta tietääkö tämä kenen musiikista oli kyse.
"Joo tiedän, Tarzanin", kuului vastaus.
2 v 7 kk
Junnun pohdintoja:
"Milloin kuu herää ja milloin se menee nukkumaan, entä aurinko? Talossa on katto, niin sateella ei kastu. Mutta miksi taivaalla ei ole kattoa?"
2 v 8 kk
Junnu runoili aamusella:
"Äiti, olet niin ihana ja söpönen,
kunhan et sentään kovin pöpönen."
Junnu kilkutteli ruokapöydässä lusikalla lautastaan. Äiti pyysi lopettamaan kilkuttelun. ”En saa selvää, kun äiti puhuu näkkäri suussa”, vastasi Junnu.
Äiti kuunteli Maija Vilkkumaata.
"Äiti, onko tämä Lauri kilpa-auto? Kuulostaa vähän Lauri kilpa-autolta", tuumi Junnu.
Junnu ja vanhemmat olivat laivalla matkalla kohti Tukholmaa:
"Isi, voiko Ruotsiin mennä kengät jalassa?", pohti Junnu
Pienen heleä-äänisen ja melko täsmällisen herätyskellon soittoääni on yhtäkkiä muuttunut. Viikkojen ajan kuuluneen iloisen äiti, äiti, äiti -huutelun sijaan havahduin tänä aamuna tomeraan vahaa, vahaa, vahaa -huudahdukseen. Lassilan syystrendi on todellakin selvillä: muovaileminen on in, kaikki muu out.
1 v 10 kk
Junnu ja vanhemmat olivat lomailleet Espanjassa Teneriffalla:
Hauskaa seuraa tuo hieman alle 2-v. "Juusto möllöttää ja pienet pisteet" ihasteltiin taivaalta joka ilta. Sanavarastoon kuuluu nyt myös hola ja gracias (vaikka jälkimmäisessä oli sen verran persoonallista ääntämystä, ettei sitä tainnut ymmärtää kuin vanhemmat). Kotimatkalla Junnu ohjeisti taksikuskia heti alkuun: "punainen ei saa mennä, vihree saa mennä". Kuski hämääntyi takapenkin pienestä liikennepoliisista niin, ettei muistanut laittaa mittaria päälle alkumatkasta. Junnu kertoi samaan hengenvetoon taksikuskille myös eläinpuistossa näkemistään meduusoista ja polkupyörällä ajaneesta papukaijasta. Ja että on pimeetä, koska on yö.
Äidin ja Junnun aamukeskustelu:
”Äiti laittaa silmälasit”, sanoi Junnu osoittaen pöydällä lojuvia silmälaseja.
”Joo, äiti laittaa lasit päähän sitten kun äiti lähtee töihin."
”Äiti sanoi väärin, ei päähän, silmiin”, korjaa Junnu.
Aamuisen naperojumpan jälkeen salin rappusia alaspäin tultaessa:
"Muista, Junnu, keskittyä", tokaisi äiti.
"Keksittyä, keksiyö, keksi - Junnu haluaa Muumi-keksin", sanaili napero vastaukseksi.
Isä riimitteli iltasella:
"Pääni on palatsi, johon suu on ovi. Kieli on kuningas, ja hampaat hovi."
Junnu: "Mikäs se semmonen suuovi oikein on. Ovi, tovi. Junnu runoilee."
1 v 11 kk
Junnu halusi osallistua perunoiden kuorimiseen. Annoin Junnulle astian, johon hän voisi kerätä kuoret. Junnu katsoi hieman hölmistyneenä ja totesi topakasti: "Kuoret menee biojätepussiin."
Samainen pikkumies pääsi ojentamaan äitiään jälleen ruokailun aikana. Poimin lautasen viereen pöydälle tipahtaneen kananmunan palan sormin ja tarjosin sitä pojalle. "Ei, syödään haarukalla", torui Junnu.
"Olipa rankka reissu", totesi Junnu mummulle hoitoharjoittelujakson päätteeksi. Harjoittelu itsessään sujui onneksi hyvin. Pieni tarkkaavainen poikamme hämmästytti ensitöikseen hoitotädit. "Mutta missä on ruotsalainen oo?", kummasteli Junnu tutkaillessaan päiväkodin seinässä olevaa kirjainriviä. Ehkä tädit vielä korjaavat tilanteen.
2 v
Kaupunkilaispojan ensikosketus lapin karun kauniiseen luontoon. Täti ja eno auttoivat tuulisella taipaleella kohti vaaran huippua. Junnu löysi matkalla kasapäin mustikoita, mutta sai kuulla että ne olivatkin poron papanoita. Uusi tieto ei vähentänyt yhtään saaliin arvoa. Mutta pettymys oli siinä vaiheessa kova, kun lounaaksi luvattu poro näyttikin tavalliselta jauhelihakastikkeelta.
2 v 2 kk
Junnu, äiti ja mummu lomailivat Kyproksella:
"Yksi yksi kaksi, hätänumero. Jos tulee pissahätä tai kakkahätä, voi soittaa." Näin totesi Junnu kun meidät ravintolan pöytään nro 112 ohjattiin.
2 v 4 kk
Arkiset kauppareissut ovat muuttuneet rytinällä tosielämän toimintaseikkailuiksi. Kohtauksia tähdittää ”minä itse” (tunnetaan myös nimellä ”Junnu itse"). Viime kerralla sankari törmäili ostoskärryillä jok'ikiseen reitille sattuneeseen hyllyyn, kieritteli tomaatit kaupan lattialle, otti oma-aloitteisesti mustikkamaistiaisia, kuskasi kärryyn milloin mitäkin sinne kuulumatonta ja taisteli äänekkäästi lähes kaikkea sanomaani vastaan. Lopulta sain pojan turvavöihin ja valahdin itse auton ratin taakse. Syvä huokaus ja päässä pyörivä ajatus livahti suupielestä, "en jaksa" taisin puhista ääneen. "Pitäiskös sun äiti mennä vaikka nukkumaan", kuittasi tietäväinen ääni takapenkiltä.
"Junnu niistää itse. Äiti laittaa nuhan takaisin. Äiti laittaa nuhan valumaan uudestaan." Tämä höystettynä lohduttomalta huudolla, kyynelmerellä ja jalan poljennalla. Että pitikin mennä pyyhkimään nenä pyytämättä. Enkä edes oppinut kerrasta.
2 v 5 kk
Isä soitti Mozartia ja kysyi Junnulta tietääkö tämä kenen musiikista oli kyse.
"Joo tiedän, Tarzanin", kuului vastaus.
2 v 7 kk
Junnun pohdintoja:
"Milloin kuu herää ja milloin se menee nukkumaan, entä aurinko? Talossa on katto, niin sateella ei kastu. Mutta miksi taivaalla ei ole kattoa?"
2 v 8 kk
Junnu runoili aamusella:
"Äiti, olet niin ihana ja söpönen,
kunhan et sentään kovin pöpönen."
Junnu kilkutteli ruokapöydässä lusikalla lautastaan. Äiti pyysi lopettamaan kilkuttelun. ”En saa selvää, kun äiti puhuu näkkäri suussa”, vastasi Junnu.
Äiti kuunteli Maija Vilkkumaata.
"Äiti, onko tämä Lauri kilpa-auto? Kuulostaa vähän Lauri kilpa-autolta", tuumi Junnu.
Junnu ja vanhemmat olivat laivalla matkalla kohti Tukholmaa:
"Isi, voiko Ruotsiin mennä kengät jalassa?", pohti Junnu
"Vähän niin kuin Väinämöisen laiva", totesi Junnu 2 v 3 kk töhryn maassa nähtyään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti