Taapero tarkkaili kylppärissä,
miten isoveli pissi pönttöön seisaaltaan. Hän päätti kokeilla heti samaa. Tyyppi
asettui ryhdikkäästi pöntön viereen ja lorotti ylpeänä - lattialle.
"Kasta pinaattilätty puolukkahilloon", kehotti äiti taaperoa, joka lipitti lautaselta pelkkää puolukkahilloa. Pieni ruokailija teki työtä käskettyä, kastoi pinaattilätyn puolukkahilloon ja lipaisi hillot lätyn päältä.
Taaperosta alkaa kuoriutua siisti herrasmies. "Pape", hän pyytää ja pyyhkii talouspaperilla maitotipan nännin päästä. Välillä maitoviiksi innostuu pyyhkimisestä niin, että hörpyttely unohtuu.
"Onko meillä vielä pipareita?", kysyi Junnu.
"Ei ole enää yhtään, ei murun murua, kaik' o mänt, kippa on tyhjää täynnä, jäljellä on pyöreä nolla", sanaili äiti vastaukseksi.
"Äiti hei, oikeasti nolla on soikea", huokaisi Junnu.
"Nyt käännyttiin pohjoiseen", kertoi äiti ilmansuunnista kiinnostuneelle Junnulle risteyksessä.
"Ollaanko menossa niin pohjoiseen että siellä on myös jääkarhuja?, tiedusteli Junnu.
Kotiin tultaessa Junnu jäi tuijottamaan rappukäytävän lamppua ja alkoi laulaa Haloo Helsinkiä: "Kun valot sammuu, niin sä kaiken näät. Kun valot sammuu, niin sä valvomaan jäät. Suljet silmäsi ja hengität, kyllä kaikesta sä vielä selviät."
"Mua ei pelota mikään muu kuin Jean Sibelius. Ei edes luurangot", pohti Junnu selatessaan kirjaa, jossa oli luurankoja.
Junnu potki isänsä kanssa hiki päässä palloa olkkarissa. Yhtäkkiä Junnu istahti sohvalle ja sanoi: "Isi, voidaanko pitää pieni keskustelutuokio ja miettiä, mitä kaikkia pallotilanteita voi olla?"
Äiti yritti antaa autossa Junnulle positiivista palautetta hyvin menneestä kauppareissusta. Junnu harmistuneena: "Siinä (laulussa) oli kiva kohta ja sä puhuit päälle."
"Nyt kun puit noin reippaasti, niin sulle jää tosi paljon leikkiaikaa", kehui äiti Junnua.
"Ai kuinka paljon? Siihen asti että koko maailma tuhoutuu?", kysyi Junnnu.
Junnu autossa laulun loputtua: "Voidaanko me kuunnella ton laulajan lauluja enää sit ku se on kuollut? Hei, jos ois joku eri mies, jolla ois samanlainen ääni, niin se vois laulaa samoja lauluja."
"Äiti, yritin sanoa isille moikka, mutta röyhtäsin just o:on kohdalla, joten siitä tuli moukka", nauroi Junnu.
“Värikynät ja teroitin esille”, luki Junnu värityskirjastaan. Ja jatkoi: ”Tossa oli kyllä huutomerkki, mutta mä en viitsinyt sanoa sitä sellasena huudahduksena, kun veikka nukkuu.”
"Kasta pinaattilätty puolukkahilloon", kehotti äiti taaperoa, joka lipitti lautaselta pelkkää puolukkahilloa. Pieni ruokailija teki työtä käskettyä, kastoi pinaattilätyn puolukkahilloon ja lipaisi hillot lätyn päältä.
Taaperosta alkaa kuoriutua siisti herrasmies. "Pape", hän pyytää ja pyyhkii talouspaperilla maitotipan nännin päästä. Välillä maitoviiksi innostuu pyyhkimisestä niin, että hörpyttely unohtuu.
"Onko meillä vielä pipareita?", kysyi Junnu.
"Ei ole enää yhtään, ei murun murua, kaik' o mänt, kippa on tyhjää täynnä, jäljellä on pyöreä nolla", sanaili äiti vastaukseksi.
"Äiti hei, oikeasti nolla on soikea", huokaisi Junnu.
"Nyt käännyttiin pohjoiseen", kertoi äiti ilmansuunnista kiinnostuneelle Junnulle risteyksessä.
"Ollaanko menossa niin pohjoiseen että siellä on myös jääkarhuja?, tiedusteli Junnu.
Kotiin tultaessa Junnu jäi tuijottamaan rappukäytävän lamppua ja alkoi laulaa Haloo Helsinkiä: "Kun valot sammuu, niin sä kaiken näät. Kun valot sammuu, niin sä valvomaan jäät. Suljet silmäsi ja hengität, kyllä kaikesta sä vielä selviät."
"Mua ei pelota mikään muu kuin Jean Sibelius. Ei edes luurangot", pohti Junnu selatessaan kirjaa, jossa oli luurankoja.
Junnu potki isänsä kanssa hiki päässä palloa olkkarissa. Yhtäkkiä Junnu istahti sohvalle ja sanoi: "Isi, voidaanko pitää pieni keskustelutuokio ja miettiä, mitä kaikkia pallotilanteita voi olla?"
Äiti yritti antaa autossa Junnulle positiivista palautetta hyvin menneestä kauppareissusta. Junnu harmistuneena: "Siinä (laulussa) oli kiva kohta ja sä puhuit päälle."
"Nyt kun puit noin reippaasti, niin sulle jää tosi paljon leikkiaikaa", kehui äiti Junnua.
"Ai kuinka paljon? Siihen asti että koko maailma tuhoutuu?", kysyi Junnnu.
Junnu autossa laulun loputtua: "Voidaanko me kuunnella ton laulajan lauluja enää sit ku se on kuollut? Hei, jos ois joku eri mies, jolla ois samanlainen ääni, niin se vois laulaa samoja lauluja."
"Äiti, yritin sanoa isille moikka, mutta röyhtäsin just o:on kohdalla, joten siitä tuli moukka", nauroi Junnu.
“Värikynät ja teroitin esille”, luki Junnu värityskirjastaan. Ja jatkoi: ”Tossa oli kyllä huutomerkki, mutta mä en viitsinyt sanoa sitä sellasena huudahduksena, kun veikka nukkuu.”
