Junnu katsoi vanhempiensa kanssa MM-maratonia. Hän kyseli vähän väliä, että joko juoksijat kohta tulevat maaliin.
"Ne varmaan juoksee niin kauan kunnes me kuollaan", tuhahti
vastauksiin turhautunut penkkiurheilija lopulta.
"Mä vähän paukuttelin", tokaisi Junnu junaa odotellessaan.
"Onko sulla kakkahätä?" kysyi äiti heti.
"Ei, multa tulee peräsuolesta pelkkiä lauluja",
vastasi Junnu.
Äidin kaveri tuli kylään. Hänen autostaan oli mennyt tuulilasi
rikki. "Onko siihen iskenyt meteoriitti?", kysyi Junnu.
"Nukuitko hyvin?" kysyi äiti aamulla Junnulta.
"Joo, kun heräsin, musta tuntui että olen nukkunut koko
elämäni", vastasi Junnu.
Äiti hävisi Junnulle Hippo-pelissä. Äiti mietti, että
mahtoikohan hänellä olla väärä tekniikka. "Ei sulla ole väärä tekniikka,
pelaat vain huonosti", totesi Junnu äidille.
Junnu ja äiti istuskelivat mummulassa pianon ääressä.
Äiti: "Soitetaanko Ukko-Nooa vai Jänis istui
maassa?" (Siinä oli jotakuinkin kaikki, mihin äiti pystyi.)
Junnu: "Eiku Mozartia."
"Ei se anteeksipyyntö vielä ole myöhäistä", sanoi äiti Junnulle, kun he selvittelivät riitatilannetta.
Äiti ja Junnu palailivat kotiin hieman epätavallisesta suunnasta. Junnu kyseli kärsimättömästi, että koska käännytään tutulle reitille.
"Tuolla kaukana häämöttää Teboilin risteys, siitä käännytään", sanoi äiti.
"Ai toi, joka on kuin karhun hyppyasento, kun se on juuri ponnahtamassa ilmaan?", tiedusteli Junnu.
"Äiti, ota äkkiä kuva tosta maisemasta, se on niin kaunis."
