Jokusten Sanomat 8/2018

"Oon ihan töttöröö", huokaisi äiti ja heittäytyi sohvalle.
"Et sinä ole töttöröö, sinä olet äiti", totesi perheen pienin napakasti.


"Juuri tuli, juuri tuli, juuri tuli", hoki pikkuveli mietteliäästi kesken aamiaisen. Muut odottivat mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää. "Ei mitään juuri tulia", jatkoi kuopus hetken kuluttua.


Isä ja lapset piirtelivät.
"Jos auringolle piirtää siivet, se vois olla lintu", tuumasi kuopus.


Äiti kertoi olevansa lähdössä töihin palaveriin.
"Äiti, millainen palaveri sulla on? Tarkoittaako se, että sulla palaa veri?", vitsaili Junnu.


Automatkalla radiosta tuli Rammsteinia.
"Tosta rockista en saa kyllä mitään selvää", totesi Junnu.


"Isi, leikitäänkö sitä, kun Akulla ja Roope-Sedällä oli painovoima sivuttain?", pyysi Junnu.


Äiti avasi auton ovet kaukosäätimellä. "Miksi valot vilkahti?", kysyi kuopus. "Koska avasin auton ovet", vastasi äiti. "Eiku siksi että painoit nappia", totesi lapsi siihen.

"Tulisitko tänne pöydän ääreen?", pyysi isä perheen pienintä.
"Pieni hetki, rekiretki", loruili tämä vastaukseksi.


Pojat katsoivat mummulassa Tanssii tähtien kanssa -finaalia. Kuopusta hämmensi kun yksi finalisteista heittäytyi kesken tanssin maahan. Hän matki tanssijaa yhä uudelleen ja uudelleen. "Ei näin tanssita", tuomaroi poika maton rajasta.


Kuopus haukotteli illalla makoisasti.
"Oletko väsynyt?", kysyi äiti.
"Se oli haukotus, ei se ollut väsymys", vastasi lapsi.

Junnu halusi laatia toimenpidelistan lauantaipäivän askareista. Hän pohti, minkä laittaisi listan seitsemänneksi kohdaksi. Äiti ehdotti siihen leikkiä. ”Ei leikki ole mikään toimenpide”, tuhahti poika.

Tippa linssiin

Sain tänään mojovan mikrobimoukun olkavarteeni. Seuralaiseni puolestaan imuroi viljelysmaljan sadon suoraan nokkaonteloihin. Tyytyväisyys valui kehoihimme, vaikka edessä olisi vielä selviytyminen villinä hilluvasta väkijoukosta. Tehtävää onneksi helpotti mellakoitsijoiden perässä puuskuttava järjestyshenkilöiden lauma. Loikkasimme kuohuvaan odotusaulaan. Väistin kyynärpään. Potkaisin vahingossa kirahvia. Kiperien käänteiden jälkeen heittäydyimme ovelle. Pihalla katsoimme helpottuneina toisiamme. Avoimen neuvolan influenssarokotusten hullut päivät olisivat perheeltämme tämän vuoden osalta ohi. Tallustelimme viisivuotiaan kanssa takaisin tarhan rauhaan.

Lasten lääkitseminen on aina yllätyksellinen tragikomedia. Jokunen päivä takaperin pureskelimme porukalla iltapalaa. Nuorempi muksuista porasi keskittyneesti etusormellaan banaanista nokkahuilua. Isoveikka märehti annostaan etuhampaiden ja ylähuulen välisessä taskussa. Kaikki sujui tavallisen leppoisasti, vaikka silmätulehdus nassikoita kiivaasti kurittikin. Sitten kolistelin kaapista apteekin antimia. Kaksikon korvat hörähtivät. Esitys oli alkamassa.

Lämmittelynä toimi struuttaus troppia matalamman mukulan kurkkuun. Sama sankari kumosi päälle vielä pontevan Precosa-grogin. Sekoitettuna, ei ravistettuna. Varsinainen show syttyi silmätipoista. Kohtaukseen sisältyi pikkuitkut, ärhäkkä motkotus, lievä kahdensuuntainen uhkailu, maanittelu ja loppulohduttelu. Sisäänhengityksen jälkeen vuorossa oli vanhemman vesselin visuaaliaistimen voitelu. Alaluomen alle piti ujuttaa sentti salvaa. Toimitus on periaatteessa mutkaton ja teknisesti yksinkertainen. Jos verkkokalvon verhot sijaitsevat hysterian partaalla piehtaroivan pikkumiehen päässä, nousee vaikeusaste kuitenkin jyrkästi. Välillä uhri mäkätti kovaan ääneen ja hengästymättä, ettei saa henkeä. Kun voide oli survaistu silmän pintaan, hän valitti menettäneensä näkönsä lopullisesti. Parin luomenläpsäytyksen jälkeen aisti palasi kuin taikaiskusta. Kaikki oli viimein hikisesti ja hyvin. Siirryimme nukkumaan. Lepo tuli tarpeeseen, sillä seuraavana päivänä olisi vuorossa lääkärin määräämät kuusi esitystä.


- Jokusten isä


Ps. Aamun ensimmäinen näytös starttasi vartin vuoropuhelulla sängyn alla piileskelevän protagonistin kanssa. Lopulta pääsimme toimeen. Pyysin väkkäränä pyörivää pojanpätkää pysymään paikallaan, etten vahingossa tökkää tippapurkilla tiiraimeen. "Ei se haittaa vaikka tökkäisit ja menisi näkö, näen silti toisella silmällä!", elämöi lääkittävä vastaan. Kolmannen kerran ja pikkuveljen maltillisen suorituksen seurattuaan homma sujui kuin rasvattu.

Ps2. Lääkäriaseman laboratorion nieluviljelyn yhteydessä voi muuten ketterästi testata myös äänijänteet, kuuloelimet ja painitaidot. Kaikki olivat kunnossa.

Ps3. Taistelu on tältä erää voitettu. Nyt vain odotamme seuraavaa ilmoitusta päiväkodin ovessa.

Ps4. Kuvassa on älyhautomomme kehittämä lääketieteellinen vimpain, jolla voi tarkastella tilannetta kuin tilannetta hieman tavallista pidemmällä tähtäimellä, eri suuntiin ja vaikka tulehtuneemmallakin silmällä. Laitteen nimi on luonnollisesti kekkaputki.

Tenava-aiheisia tuokiokuvia

Rokki soimaan!

Tänään sain kuulla hyviä ja huonoja uutisia. Ensin hyvät. Keskipäivän raukean helteisen hiljaisuuden katkaisi viisivuotiaan tormakka toteamus: "Laitetaas kunnon rokki soimaan!" Puntalaveteraanin eisiidiisiinmuotoinen pumppu alkoi hyrrätä. "Mikä mainio ajatus. Onko joku tietty mielessä?" utelin kaivellessani kiivaasti Jimiä, Ramonesia, Wigwamia ja tuoreempia kumppaneita kuunteluun. "Joo. Juha Tapio."

Suunnistajat

Osallistuin eilen Iltarasteille. Suunnistin osana joukkuetta. Yksi ryhmästämme kinasi reittisuunnitelmasta alusta lähtien. Hän kirmasi puolitoistavuotiaan itsevarmuudella, pelkkä kompassi kaulassa keikkuen jokaisen risteävän polun varrelle ja ryteikön uumeniin. Kaksi tiimimme pihkaniskaa säntäili ajoittain vinhaa hippastelusiksakkia, huudellen samalla: "Ei me tarvita karttaa!" Suurimman osan matkasta nämä viisivuotiaat jaksoivat kuitenkin kiinnostuneina opetella suppia ja suuntimia. Kolmesti pysähdyttiin puskapissille. Puolessa välissä kokenein lätkänleimaaja tajusi eväiden jääneen repusta. Hän pinkoi takaisin lähtöpaikalle etsimään murkinaa muun joukkueen maristessa nelosrastin liepeillä. Maalisuoralla kompassi kalahti silmäkulmaani. Hartioilta hihitettiin. Lenkin pituus oli puolitoista kilometriä. Aikaa matkaan kului 1.36.29.

Unitutkimus

Olen tehnyt viime aikoina unitutkimusta. Tulosten mukaan alle viisivuotiaat nukahtavat 95 prosentin varmuudella viimeistään Seitsemän miehen voiman Simeoni-värssyjen väliin. Niin kävi eilenkin. Ehtoo ennen iltalaulantaa oli vauhdikas ja tapahtumarikas. Tuntui kuin olisin ollut sähäkässä seikkailuelokuvassa. Jouduin juoksemaan, hyppimään, ryömimään, setvimään kiperiä tilanteita, tanssimaan, laulamaan, laittamaan ruokaa, ottelemaan ja vitsailemaan ankarasti. Minua taklattiin, tuupittiin, nyhdettiin, survaistiin, huitaistiin, potkaistiin ja minulle kiukkuiltiin kipakasti. Juttelin sujuvasti täysin käsittämätöntä kieltä. Lisäksi jalassani roikuttiin, astuin auton päälle, minut luvattiin nakata pysyvästi roskikseen ja myrkyttää. Kannoin parikymmentä liikennemerkkiä varikolle. Tarina päättyi kaikesta huolimatta onnellisesti. Päähenkilöt sopivat kiistansa ja isiä halattiin antaumuksella. Sitten naurettiin yhdessä ja mentiin lopulta nukkumaan. The End. Ps. Porukalla päätettiin kuvata älypäpättimien videokameroilla ihka oikea elokuva. Nimeksi tulee Kekkapoika ja Kuhmukaali.

Siivousta

Heräsin aikaisin. Järjestelin talollisen tavaroita. Imuroin isolla vaihteella. Luuttusin lattian loistavaksi. Toisin sanoen ahkeroin useamman tunnin hikirauhaset hengästyneinä pulputen kodin tallustelupintojen puhtaanapidon parissa. Puolipäivä päätti puuskani.

Neljään mennessä laminaatti oli kyllästetty kaksilla katin laatoilla, kulhollisella kalakeittoa, muussatuilla irtovihanneksilla, pikkupojan huppistapissillä, kansi auki ravistetulla jugurttipurkillisella ja jollain epämääräisellä, mahdollisesti eloperäisellä liisterillä.

Katselin teosta ja hyräilin itsekseni.

elon sotkuissa väsy karttuu
mieleen miehen räsy tarttuu

hetken kuuraa kunnes malttaa
tehtävä vaatii nuijaa ja talttaa

vaivihkaa pinnistää suloisen
tuuman tuoksuvan alakuloisen

puhtaus on vain puoli ruokaa
tyytyväinen peräsuoli huokaa
ja puhahtaa vielä päälle
äkkiä lisää tensidejä tuokaa


Kekkavisio

Huollan muutaman päivän kahta touhukasta pikkupoikaa yksin. Pestini alkoi perjantaina. Mietin mitä tekisin selvitäkseni tehtävästä. Yhtenä ratkaisuna kasvatin lastemme ruutuaikaa rutkasti.

Parin illan perusteella sanoisin, että päätös kannatti, vaikka oma vapaa-aikani ei ratkaisusta lisääntynytkään. Sen sijaan esitettävien ohjelmien suunnitteluun, luomiseen, tuottamiseen, askarteluun, esittämiseen, seuraamiseen ja jälkianalyyseihin on kulunut kosolti kotvia. Toisaalta jos riemu olisi rahayksikkö, tätä viestiä naputtelisi rikas mies.

Kuvassa on Kekkavision testikuva. Se toimii myös muistilappuna kanavan keski-ikäisimmälle konttorirotalle arkisen työelämän totuuksista. Taustalla puolestaan makoilee yrityksen maskotti sekä luonto- ja eläinaiheisten ohjelmien koko näyttelijäkaarti.

Kekkavisio saattaa jatkossa tarjoilla julkisiakin muksutv-kanavia. Säädä siis antennit kuumiksi ja pysy linjoilla!

- Jokusten isä