Jokusten Sanomat 6/2020

- Mikä Junnun puhelinnumero on?, kysyi perheen pienin äidiltä.

- En muista sitä vielä ulkoa, vastasi äiti.

- No muistatko sen sisältä? jatkoi lapsi.

- Arvaa isi mitä?, kyseli kuopus.
- No mitä?, vastasi isä.
- Kun menin HopLoppiin, niin mua puraisi kuutiomeduusa ja mun henki meni pois. Mutta se maistui niin pahalta että se sylkäisi sen pois, tarinoi lapsi.


- Ihme narinaa, huokasi äiti.

- Ei oo ihme narinaa, vastasi 3-vuotias.

- No mitäs toi sit on?

- Narinaa, ei ihme narinaa, vastasi lapsi.

Mä en käytä ollenkaan vessapaperia, kun sit eläimet säästyy, pohti Junnu vessasta tullessaan.

Junnu kertoi aamulla herätessään, että oli nähnyt hitsin hauskaa unta. "Halusin taekwondo-ottelun ja vastaan tuli Tiuhti ja Viuhti. Tiuhtilla oli aseena lelunukke ja Viuhtilla pehmobumerangi. Ne luuli, että se on joku ninjaottelu", nauroi Junnu.

- Voit poistua ruokapöydästä, jos et osaa olla nätisti, torui äiti kuopusta, joka pelleili ja keksi milloin mitäkin muuta puuhaa kuin syömistä.
- Mähän olin nätisti.
- Ei se ole nätisti, että lähtee pois ja käy piilottamassa herneitä isin paitaan.
- Ei ne ollut herneitä, ne oli niitä lötköjä (palkoja).


Äiti kyseli 3-vuotiaalta kuulumisia, kun kotiutuivat isän kanssa ulkoa.
- Missäs kävitte?

- Päiväkodin pihalla.

- Näkyikö tuttuja?

- Naapurin lapset.

- Touhusitteko niiden kanssa?

- Ei, mutta isi touhusi sen äidin kanssa.

- Tiedätkö sä äiti kaikkien tyttöjen nimet?, uteli perheen pienin.
- Enpä taida tietää.
- Kenen sä et tiedä?

- Tehdään yhteistyöllä, ehdotti äiti kuopukselle.
- Siihen mä annan kyllä miljoona peukkua. Tai antaisin, jos mulla olis. Mutta mulla on vain kaksi peukkua, vastasi Veikka.