Pojat olivat harjoitelleet aamutuimaan lyöntejä pistariin äidin vielä nukkuessa. Uusia taitoja esiteltiin heti äidin herättyä. Isä piteli pistaria ja pojat pistelivät menemään vuoronperään. "Vautsi", ihasteli äiti poikien napakoita lyöntejä. "Näytä vielä", hän sanoi perheen pienimmälle ääni täynnä ylpeyttä. Ja tämä näytti. Nasautti napakan lyönnin - suoraan äidin nenään.
"Haluatko laittaa itse vaipan päälle?", uteli äiti taaperolta.
"Joo", tämä vastasi, juoksi olkkariin ja laittoi vaipan autonsa päälle.
Äiti liikuttui kyyneliin, kun katseli Krista Pärmäkosken haastattelua olympiapronssin jälkeen. Taapero katsoi hetken äitiään, otti tätä kaulasta kiinni ja rutisti hellästi.
Isä harjasi Junnun hampaita.
"Miksi sulla on kulmat niin kurtussa?", kysyi Junnu.
"Olen niin keskittynyt”, vastasi isä.
"Varmaan siks sulla on tommonen ilme, että ne hammaspeikot säikähtäisi ja menisi pois”, pohti Junnu tyytymättömänä isän vastaukseen.
"Tämä on se ihmisen loppuvauhti”, sanoi Junnu pinkoessaan ympäri keittiön pöytää.
"Loppuvauhti? Mitä se tarkoittaa?”, tiedusteli äiti.
"Sitä ettei tän kovempaa voi ihminen mennä”, vastasi pieni juoksija.
Junnu kirjastossa: "Mä ajattelen välillä, että huoliiko ne mua tänne kun päästän niin kovia paukkuja."
"Mä haluaisin mennä menneisyyteen. Miten sinne pääsee?", pohti Junnu
"Ei sinne oikein taida päästä muuta kuin omissa ajatuksissaan ja muistoissaan", vastasi äiti. "Miksi haluaisit päästä menneisyyteen?"
"Haluasin tutkia sitä millaista oli olla yksivuotias", Junnu mietiskeli.
"Se uuni on sitten tosi kuuma", varoitteli äiti.
"Onko se yhtä kuuma kuin Merkuriuksen pinta?”, mietti Junnu.
"Miks kakka on ruskeaa?", pohti Junnu.
"Olisko sulla ajatuksia, että mistä se voisi johtua?, kysyi äiti Junnulta.
"No, koska ihmisen elimistö on ruskea", tuumaili Junnu.
"Muistatko kun sulla jäi kesken se juttu insinööristä?", Junnu kysyi äidiltään.
"En kyllä muista puhuneeni nyt semmoisesta", vastasi äiti hieman ihmeissään.
"No tossa just äsken", jatkoi Junnu.
"Ai ihan äsken. Puhuin fakiirista", naurahti äiti.
Junnu istui vessanpöntöllä. Kissa merkkasi leuallaan allaskaapin kulmaa.
"Äiti, Hilma merkkasi ton kohdan itselleen, mutta mun kyllä pitää mennä tohon viereen seisomaan kun vedän vessaa.”
"Haluatko laittaa itse vaipan päälle?", uteli äiti taaperolta.
"Joo", tämä vastasi, juoksi olkkariin ja laittoi vaipan autonsa päälle.
Äiti liikuttui kyyneliin, kun katseli Krista Pärmäkosken haastattelua olympiapronssin jälkeen. Taapero katsoi hetken äitiään, otti tätä kaulasta kiinni ja rutisti hellästi.
Isä harjasi Junnun hampaita.
"Miksi sulla on kulmat niin kurtussa?", kysyi Junnu.
"Olen niin keskittynyt”, vastasi isä.
"Varmaan siks sulla on tommonen ilme, että ne hammaspeikot säikähtäisi ja menisi pois”, pohti Junnu tyytymättömänä isän vastaukseen.
"Tämä on se ihmisen loppuvauhti”, sanoi Junnu pinkoessaan ympäri keittiön pöytää.
"Loppuvauhti? Mitä se tarkoittaa?”, tiedusteli äiti.
"Sitä ettei tän kovempaa voi ihminen mennä”, vastasi pieni juoksija.
Junnu kirjastossa: "Mä ajattelen välillä, että huoliiko ne mua tänne kun päästän niin kovia paukkuja."
"Mä haluaisin mennä menneisyyteen. Miten sinne pääsee?", pohti Junnu
"Ei sinne oikein taida päästä muuta kuin omissa ajatuksissaan ja muistoissaan", vastasi äiti. "Miksi haluaisit päästä menneisyyteen?"
"Haluasin tutkia sitä millaista oli olla yksivuotias", Junnu mietiskeli.
"Se uuni on sitten tosi kuuma", varoitteli äiti.
"Onko se yhtä kuuma kuin Merkuriuksen pinta?”, mietti Junnu.
"Miks kakka on ruskeaa?", pohti Junnu.
"Olisko sulla ajatuksia, että mistä se voisi johtua?, kysyi äiti Junnulta.
"No, koska ihmisen elimistö on ruskea", tuumaili Junnu.
"Muistatko kun sulla jäi kesken se juttu insinööristä?", Junnu kysyi äidiltään.
"En kyllä muista puhuneeni nyt semmoisesta", vastasi äiti hieman ihmeissään.
"No tossa just äsken", jatkoi Junnu.
"Ai ihan äsken. Puhuin fakiirista", naurahti äiti.
Junnu istui vessanpöntöllä. Kissa merkkasi leuallaan allaskaapin kulmaa.
"Äiti, Hilma merkkasi ton kohdan itselleen, mutta mun kyllä pitää mennä tohon viereen seisomaan kun vedän vessaa.”
