Jokusten Sanomat 3/2021

- Tosi hyviä nää sun tekemät pinaattilätyt, kehui 4-vuotias.
- Ne on kyllä kaupan, vastasi äiti.
- No tosi hyvin oot lämmittänyt nämä. Ja pilkkonutkin, jatkoi lapsi.

Äiti kaatoi lounaalla vahingossa vedet pitkin pöytää ja alkoi kiireen vilkkaa kerätä pöydän päässä lojuneita papereita talteen. 
- Hei toisiko joku nyt jotain, jolla voi kuivata tätä?
- No soita hätäkeskukseen ja pyydä cowboy apuun, ehdotti kuopus. 
- Miksi juuri cowboy, naurahti äiti.
- No se tuo juttuun hauskuutusta, vastasi lapsi.

- Älä pyyhi sitä voita yöpaitaasi, sanoi äiti kuopukselle. 
- Meni jo, tämä vastasi. 

Wilmasta tuli keväällä viesti, että koululainen oli myöhästynyt. 

- Ehditkö kouluun ajoissa?, kysyi äiti.
- Joo.
- No miksi sitten ope laittoi viestiä, että tulit myöhässä?
- Ai niin, myöhästyin mä vähän.
- Kuis sillai kävi?
- No kun en huomannut oikeaa pysäkkiä ja jäin sit vahingossa väärällä pysäkillä pois bussista.
- Jäikö kaveritkin?
- Ei, mä vaan.
- No mitäs teit, ettet huomannut pysäkkiä ja että kaverit ympäriltä hävisivät?
- Lähettelin kavereille viestejä.
- Ai niille joiden kanssa olit bussissa?
- Joo.
- Josko jatkossa jättäisit kännykän käytön bussissa ja hoitaisit viestinnän ihan keskustelemalla.
- Ok.

Äiti kirjoitti 4-vuotiaalle lapun tikkukirjaimin.
- Hyvä, että kirjoitit noin, etkä sun normaalilla käsialalla, kun siitä Veikka ei varmasti ois saanut selvää, kommentoi koululainen. 

4-vuotias läikäytti kalakeittoa pöydälle. Isä vetäisi taskustaan nuhruisen mytyn, jolla alkoi siistiä sotkua. 
- Minkä takia sä pyyhit Junnun lenkkarin pohjallisella pöytää?, ihmetteli äiti.
- Se oli jossain erikoisessa paikassa. Luulin, että se on joku pöytärätti.

Isä auttoi illalla 4-vuotiaalta ihoon liimautuneen hikisen paidan pois päältä.
- Revi mun vaatteet ja huuda mun nimee, alkoi lapsi laulaa.  

4-vuotias tutkaili äidin leuassa olevaa luomea, josta kasvoi karva.
- Mä luulen, että sulle kasvaa parta. Jos sulle tulee lisää luomia ja niihinkin kasvaa karvoja. Sit sua voidaan luulla isiksi, pohti lapsi.

Perhe ajeli kesälomareissullaan Haapajärven ohi ja kävivät katsastamassa paikallisnähtävyyksiä.
- Tämä on hiihtäjälegenda Mika Myllylän patsas, selitti isä pojille.
- Ai onks se muuttunut tollaiseksi, kysyi 4-vuotias.

Jokusten Sanomat 2/2021

Junnu soitti ulkoa kotiin.
- Voinko mennä kaverille kylään?
- Joo, mutta tule ensin kotiin välipalalle.
- Ok.
20 minuuttia myöhemmin äiti soitti Junnulle, kun häntä ei kuulu kotiin.
- Missäs olet?
- Täällä kaverilla.
- Sun piti tulla ensin kotiin syömään.
- Mä unohdin. 

Äiti soitti Junnulle.
- Missäs oot?
- Täällä leikkipuiston purolla.
- Älä sitten pulppaa sinne. 
- Pulppasin jo. 

- Mun paidalle meni puuroa, harmitteli kuopus.
- Ei se ole vaarallista, lohdutteli äiti.
- Äiti sanoo kaikkeen aina, ettei se oo vaarallista, totesi Junnu.
- En kai nyt ihan kaikkeen.
- Entäs jos tulis dinosaurus, sanoisiks sä sit ettei se oo vaarallista?, kysyi kuopus.

Äiti turhautui nuoremman lapsen touhuihin, kun tämä potki taas mennessään lattialla olevia leluja.
- Minkä takia kaikkea tarvii potki, tuskasteli äiti. 
- En mä kaikkea potki. En mä oo potkinut maapalloa, enkä astronautteja, vastasi 4-vuotias.

Kivaa päivää kaikille maailman ihmisille paitsi rosvoille, huikkasi kuopus ovelta kun äiti toivotti päiväkotiin lähtijälle kivaa päivää. 

Noi sun housut näyttää aika... tilavilta. En viitsinyt sanoa, et lötköiltä, tuumi Junnu äidin kangashousuista. 

Läksyt on ihan tylsiä, kun ei niistä opi mitään. Tää on jo toinen matikankirja ja neljäs osa, eikä oo yhtään vaikeita, valitti Junnu. 

Koululainen oli ulkona kaverinsa kanssa. 
- Äiti, voidaanko ottaa matikankirja ulos? Meillä on ens viikolla koe ja haluttais harjoitella siihen.
- Muista sitten ottaa kirja mukaan, kun tulet sisälle. 
 ...
- Missäs matikankirja on?, kysyi äiti Junnulta tämän sisälle tullessaan.
- Oho, se tais jäädä leikkimökin katolle. 

Junnu törmäsi juna-asemalla kaverinsa äitiin ja kertoi tälle, että käyttävät nykyään junaa, koska se on ympäristöystävällisempää (kuin bussilla meno). 

Ajattele, miten kova vaiva nähdään, että ihmiset saa ruokaa pöytään. Te käytte töissä et saa rahaa ruokaan. Ja sit vaikka maito pitää ensin lypsää lehmästä. Ja vilja pitää ensin kasvattaa, että saadaan tehtyä leipää, tuumaili Junnu.

Ajattele, jos oisin yhtä rikas kuin Roope Ankka. Mitä sillä kaikella rahalla tekis? Jos ostais jotain tavaraa, niin ei nekään mahtuis mihinkään. Tää on kyl oikeastaan ihan hyvä just näin. Tää meidän perhe ja kaikki, pohdiskeli Junnu.

Ekaluokkalaisen koulureitti

Jokusten Sanomat 1/2021

- Äiti, mä näin pahaa unta, sanoi nuorempi kekkapoika aamusella.
- Voi sentään, millaista?
- Mulla oli synttärit ja kanat pilas sen.
- Miten ne kanat sen pilasi?
- Mun synttärikakun päällä oli siemeniä ja kanat nokki ne. Sit siihen kakkuun tuli reikä ja mun synttärit peruttiin. Sit mua harmitti.

Pojat olivat tehneet kolttosen. Äiti selitti heille hieman tuohtuneena ja ehkä turhan monisanaisesti, miksi näin ei olisi saanut toimia. 4-vuotias poimi puheesta oleellisen:
- Äiti, miks sä sanoit plus? Puhuu puhuu puhuu plus puhuu puhuu puhuu. Paljonko se on?

- Kippis!, kippisteli koko perhe päivällisellä lasejaan.
- Mitä kippis oikeastaan tarkoittaa?, kysyi Veikka.
- Kippis voi olla perua jostain toisesta kielestä, vastasi isä.
- Onko kippis perun kieltä?, kysyi 4-vuotias.

- Äiti, eiks nii et pukki on jo niin vanha, että se kuuluu riskiryhmään. Ehkä se pitää turvavälit ja heittelee vaan lahjat kaukaa", funtsaili Junnu jouluaattona. 

Lapset leikkivät huoneessaan.
- Sopiiko, että tää sortui?, kysyi Junnu.
- Joo, vastasi nuorempi.
Kräsh. Junnu kaatoi tornin. 
- Älä!!!, huusi kuopus.
- Sä sanoit, että sopii että se sortuu.
- Niin, mutta joo tarkoittaa että ei.

Miten ii keksittiin, kysyi 4-vuotias. Ehkä kun joku sanoi iik, tämä pohti. 

 

- Voitaisiin mennä luistelemaan, jos nyt ei mitään kissoja ja koiria sada taivaalta, sanoi äiti lapsille.
- Tohon on kyllä pakko puuttua. Ei voi sataa kuin kaloja ja sammakoita ja niitäkin vain tornadojen aikana, vastasi ekaluokkalainen.

- Myöhästyin bussista, kertoi Junnu koulusta tullessaan.
- Tuliko sulle suru?, kysyi äiti.
- Ei kun ilo, vastasi Junnu.
- Ai kuin?, ihmetteli äiti.
- No kun siinä bussissa oli kavereita.

Äiti kertoi lapsuutensa jouluperinteistä ja kysyi sitten isältä, oliko heillä erityisiä jouluperinteitä. Ennen kuin isä ehti vastata, kiirehti kuopus väliin: 
- Kysy meiltä mitä perinteitä meillä on. 
- No mitä jouluperinteitä teillä on?, kysyi äiti.
- Ensin leikin, sitten pesen hampaat, vastasi kuopus.