- Äiti, mä näin pahaa unta, sanoi nuorempi kekkapoika aamusella.
- Voi sentään, millaista?
- Mulla oli synttärit ja kanat pilas sen.
- Miten ne kanat sen pilasi?
- Mun synttärikakun päällä oli siemeniä ja kanat nokki ne. Sit siihen kakkuun tuli reikä ja mun synttärit peruttiin. Sit mua harmitti.
Pojat olivat tehneet kolttosen. Äiti selitti heille hieman tuohtuneena ja ehkä turhan monisanaisesti, miksi näin ei olisi saanut toimia. 4-vuotias poimi puheesta oleellisen:
- Äiti, miks sä sanoit plus? Puhuu puhuu puhuu plus puhuu puhuu puhuu. Paljonko se on?
- Kippis!, kippisteli koko perhe päivällisellä lasejaan.
- Mitä kippis oikeastaan tarkoittaa?, kysyi Veikka.
- Kippis voi olla perua jostain toisesta kielestä, vastasi isä.
- Onko kippis perun kieltä?, kysyi 4-vuotias.
- Äiti, eiks nii et pukki on jo niin vanha, että se kuuluu riskiryhmään. Ehkä se pitää turvavälit ja heittelee vaan lahjat kaukaa", funtsaili Junnu jouluaattona.
Lapset leikkivät huoneessaan.
- Sopiiko, että tää sortui?, kysyi Junnu.
- Joo, vastasi nuorempi.
Kräsh. Junnu kaatoi tornin.
- Älä!!!, huusi kuopus.
- Sä sanoit, että sopii että se sortuu.
- Niin, mutta joo tarkoittaa että ei.
Miten ii keksittiin, kysyi 4-vuotias. Ehkä kun joku sanoi iik, tämä pohti.
- Voitaisiin mennä luistelemaan, jos nyt ei mitään kissoja ja koiria sada taivaalta, sanoi äiti lapsille.
- Tohon on kyllä pakko puuttua. Ei voi sataa kuin kaloja ja sammakoita ja niitäkin vain tornadojen aikana, vastasi ekaluokkalainen.
- Myöhästyin bussista, kertoi Junnu koulusta tullessaan.
- Tuliko sulle suru?, kysyi äiti.
- Ei kun ilo, vastasi Junnu.
- Ai kuin?, ihmetteli äiti.
- No kun siinä bussissa oli kavereita.
Äiti kertoi lapsuutensa jouluperinteistä ja kysyi sitten isältä, oliko heillä erityisiä jouluperinteitä. Ennen kuin isä ehti vastata, kiirehti kuopus väliin:
- Kysy meiltä mitä perinteitä meillä on.
- No mitä jouluperinteitä teillä on?, kysyi äiti.
- Ensin leikin, sitten pesen hampaat, vastasi kuopus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti