Rokki soimaan!
Tänään sain kuulla hyviä ja huonoja uutisia. Ensin hyvät. Keskipäivän raukean helteisen hiljaisuuden katkaisi viisivuotiaan tormakka toteamus: "Laitetaas kunnon rokki soimaan!" Puntalaveteraanin eisiidiisiinmuotoinen pumppu alkoi hyrrätä. "Mikä mainio ajatus. Onko joku tietty mielessä?" utelin kaivellessani kiivaasti Jimiä, Ramonesia, Wigwamia ja tuoreempia kumppaneita kuunteluun. "Joo. Juha Tapio."
Suunnistajat
Osallistuin eilen Iltarasteille. Suunnistin osana joukkuetta. Yksi ryhmästämme kinasi reittisuunnitelmasta alusta lähtien. Hän kirmasi puolitoistavuotiaan itsevarmuudella, pelkkä kompassi kaulassa keikkuen jokaisen risteävän polun varrelle ja ryteikön uumeniin. Kaksi tiimimme pihkaniskaa säntäili ajoittain vinhaa hippastelusiksakkia, huudellen samalla: "Ei me tarvita karttaa!" Suurimman osan matkasta nämä viisivuotiaat jaksoivat kuitenkin kiinnostuneina opetella suppia ja suuntimia. Kolmesti pysähdyttiin puskapissille. Puolessa välissä kokenein lätkänleimaaja tajusi eväiden jääneen repusta. Hän pinkoi takaisin lähtöpaikalle etsimään murkinaa muun joukkueen maristessa nelosrastin liepeillä. Maalisuoralla kompassi kalahti silmäkulmaani. Hartioilta hihitettiin. Lenkin pituus oli puolitoista kilometriä. Aikaa matkaan kului 1.36.29.
Unitutkimus
Olen tehnyt viime aikoina unitutkimusta. Tulosten mukaan alle viisivuotiaat nukahtavat 95 prosentin varmuudella viimeistään Seitsemän miehen voiman Simeoni-värssyjen väliin. Niin kävi eilenkin. Ehtoo ennen iltalaulantaa oli vauhdikas ja tapahtumarikas. Tuntui kuin olisin ollut sähäkässä seikkailuelokuvassa. Jouduin juoksemaan, hyppimään, ryömimään, setvimään kiperiä tilanteita, tanssimaan, laulamaan, laittamaan ruokaa, ottelemaan ja vitsailemaan ankarasti. Minua taklattiin, tuupittiin, nyhdettiin, survaistiin, huitaistiin, potkaistiin ja minulle kiukkuiltiin kipakasti. Juttelin sujuvasti täysin käsittämätöntä kieltä. Lisäksi jalassani roikuttiin, astuin auton päälle, minut luvattiin nakata pysyvästi roskikseen ja myrkyttää. Kannoin parikymmentä liikennemerkkiä varikolle. Tarina päättyi kaikesta huolimatta onnellisesti. Päähenkilöt sopivat kiistansa ja isiä halattiin antaumuksella. Sitten naurettiin yhdessä ja mentiin lopulta nukkumaan. The End. Ps. Porukalla päätettiin kuvata älypäpättimien videokameroilla ihka oikea elokuva. Nimeksi tulee Kekkapoika ja Kuhmukaali.
Siivousta
Heräsin aikaisin. Järjestelin talollisen tavaroita. Imuroin isolla vaihteella. Luuttusin lattian loistavaksi. Toisin sanoen ahkeroin useamman tunnin hikirauhaset hengästyneinä pulputen kodin tallustelupintojen puhtaanapidon parissa. Puolipäivä päätti puuskani.
Neljään mennessä laminaatti oli kyllästetty kaksilla katin laatoilla, kulhollisella kalakeittoa, muussatuilla irtovihanneksilla, pikkupojan huppistapissillä, kansi auki ravistetulla jugurttipurkillisella ja jollain epämääräisellä, mahdollisesti eloperäisellä liisterillä.
Katselin teosta ja hyräilin itsekseni.
elon sotkuissa väsy karttuu
mieleen miehen räsy tarttuu
hetken kuuraa kunnes malttaa
tehtävä vaatii nuijaa ja talttaa
vaivihkaa pinnistää suloisen
tuuman tuoksuvan alakuloisen
puhtaus on vain puoli ruokaa
tyytyväinen peräsuoli huokaa
ja puhahtaa vielä päälle
äkkiä lisää tensidejä tuokaa
Kekkavisio
Huollan muutaman päivän kahta touhukasta pikkupoikaa yksin. Pestini alkoi perjantaina. Mietin mitä tekisin selvitäkseni tehtävästä. Yhtenä ratkaisuna kasvatin lastemme ruutuaikaa rutkasti.
Parin illan perusteella sanoisin, että päätös kannatti, vaikka oma vapaa-aikani ei ratkaisusta lisääntynytkään. Sen sijaan esitettävien ohjelmien suunnitteluun, luomiseen, tuottamiseen, askarteluun, esittämiseen, seuraamiseen ja jälkianalyyseihin on kulunut kosolti kotvia. Toisaalta jos riemu olisi rahayksikkö, tätä viestiä naputtelisi rikas mies.
Kuvassa on Kekkavision testikuva. Se toimii myös muistilappuna kanavan keski-ikäisimmälle konttorirotalle arkisen työelämän totuuksista. Taustalla puolestaan makoilee yrityksen maskotti sekä luonto- ja eläinaiheisten ohjelmien koko näyttelijäkaarti.
Kekkavisio saattaa jatkossa tarjoilla julkisiakin muksutv-kanavia. Säädä siis antennit kuumiksi ja pysy linjoilla!
- Jokusten isä
Tänään sain kuulla hyviä ja huonoja uutisia. Ensin hyvät. Keskipäivän raukean helteisen hiljaisuuden katkaisi viisivuotiaan tormakka toteamus: "Laitetaas kunnon rokki soimaan!" Puntalaveteraanin eisiidiisiinmuotoinen pumppu alkoi hyrrätä. "Mikä mainio ajatus. Onko joku tietty mielessä?" utelin kaivellessani kiivaasti Jimiä, Ramonesia, Wigwamia ja tuoreempia kumppaneita kuunteluun. "Joo. Juha Tapio."
Suunnistajat
Osallistuin eilen Iltarasteille. Suunnistin osana joukkuetta. Yksi ryhmästämme kinasi reittisuunnitelmasta alusta lähtien. Hän kirmasi puolitoistavuotiaan itsevarmuudella, pelkkä kompassi kaulassa keikkuen jokaisen risteävän polun varrelle ja ryteikön uumeniin. Kaksi tiimimme pihkaniskaa säntäili ajoittain vinhaa hippastelusiksakkia, huudellen samalla: "Ei me tarvita karttaa!" Suurimman osan matkasta nämä viisivuotiaat jaksoivat kuitenkin kiinnostuneina opetella suppia ja suuntimia. Kolmesti pysähdyttiin puskapissille. Puolessa välissä kokenein lätkänleimaaja tajusi eväiden jääneen repusta. Hän pinkoi takaisin lähtöpaikalle etsimään murkinaa muun joukkueen maristessa nelosrastin liepeillä. Maalisuoralla kompassi kalahti silmäkulmaani. Hartioilta hihitettiin. Lenkin pituus oli puolitoista kilometriä. Aikaa matkaan kului 1.36.29.
Unitutkimus
Olen tehnyt viime aikoina unitutkimusta. Tulosten mukaan alle viisivuotiaat nukahtavat 95 prosentin varmuudella viimeistään Seitsemän miehen voiman Simeoni-värssyjen väliin. Niin kävi eilenkin. Ehtoo ennen iltalaulantaa oli vauhdikas ja tapahtumarikas. Tuntui kuin olisin ollut sähäkässä seikkailuelokuvassa. Jouduin juoksemaan, hyppimään, ryömimään, setvimään kiperiä tilanteita, tanssimaan, laulamaan, laittamaan ruokaa, ottelemaan ja vitsailemaan ankarasti. Minua taklattiin, tuupittiin, nyhdettiin, survaistiin, huitaistiin, potkaistiin ja minulle kiukkuiltiin kipakasti. Juttelin sujuvasti täysin käsittämätöntä kieltä. Lisäksi jalassani roikuttiin, astuin auton päälle, minut luvattiin nakata pysyvästi roskikseen ja myrkyttää. Kannoin parikymmentä liikennemerkkiä varikolle. Tarina päättyi kaikesta huolimatta onnellisesti. Päähenkilöt sopivat kiistansa ja isiä halattiin antaumuksella. Sitten naurettiin yhdessä ja mentiin lopulta nukkumaan. The End. Ps. Porukalla päätettiin kuvata älypäpättimien videokameroilla ihka oikea elokuva. Nimeksi tulee Kekkapoika ja Kuhmukaali.
Heräsin aikaisin. Järjestelin talollisen tavaroita. Imuroin isolla vaihteella. Luuttusin lattian loistavaksi. Toisin sanoen ahkeroin useamman tunnin hikirauhaset hengästyneinä pulputen kodin tallustelupintojen puhtaanapidon parissa. Puolipäivä päätti puuskani.
Neljään mennessä laminaatti oli kyllästetty kaksilla katin laatoilla, kulhollisella kalakeittoa, muussatuilla irtovihanneksilla, pikkupojan huppistapissillä, kansi auki ravistetulla jugurttipurkillisella ja jollain epämääräisellä, mahdollisesti eloperäisellä liisterillä.
Katselin teosta ja hyräilin itsekseni.
elon sotkuissa väsy karttuu
mieleen miehen räsy tarttuu
hetken kuuraa kunnes malttaa
tehtävä vaatii nuijaa ja talttaa
vaivihkaa pinnistää suloisen
tuuman tuoksuvan alakuloisen
puhtaus on vain puoli ruokaa
tyytyväinen peräsuoli huokaa
ja puhahtaa vielä päälle
äkkiä lisää tensidejä tuokaa
Kekkavisio
Huollan muutaman päivän kahta touhukasta pikkupoikaa yksin. Pestini alkoi perjantaina. Mietin mitä tekisin selvitäkseni tehtävästä. Yhtenä ratkaisuna kasvatin lastemme ruutuaikaa rutkasti.
Parin illan perusteella sanoisin, että päätös kannatti, vaikka oma vapaa-aikani ei ratkaisusta lisääntynytkään. Sen sijaan esitettävien ohjelmien suunnitteluun, luomiseen, tuottamiseen, askarteluun, esittämiseen, seuraamiseen ja jälkianalyyseihin on kulunut kosolti kotvia. Toisaalta jos riemu olisi rahayksikkö, tätä viestiä naputtelisi rikas mies.
Kuvassa on Kekkavision testikuva. Se toimii myös muistilappuna kanavan keski-ikäisimmälle konttorirotalle arkisen työelämän totuuksista. Taustalla puolestaan makoilee yrityksen maskotti sekä luonto- ja eläinaiheisten ohjelmien koko näyttelijäkaarti.
Kekkavisio saattaa jatkossa tarjoilla julkisiakin muksutv-kanavia. Säädä siis antennit kuumiksi ja pysy linjoilla!
- Jokusten isä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti