Olemme olleet koko porukka kipeänä. Punkkaan kaaduttiin ikäjärjestyksessä nuorimmasta vanhimpaan. Lapset alkoivat olla jo terveitä, kun tauti kaappasi käsiinsä seniorisarjan. Oma 39,2 asteen lämpöni hävisi perheen sisäiset kuumekarkelot. Miehen lukemat huitelivat lähempänä neljääkymppiä. Niinpä minun vastuulleni lankesi lastenhoitovelvoite. Siinä tuli kahdensadan kilometrin päässä asuvaa äitiä kova ikävä, kun kuumepäissäni yritin suitsia villivarsojamme iltatoimiin.
Vaivojamme mieheni kanssa vertaillessamme emme ole osanneet päättää, mikä on ollut pahinta. Ensin oli pari päivää kestänyt korkea kuume. Sitten käsiin ja jalkapohjiin ilmestyivät hullunlailla kutisevat rokkonäppylät. Neljäntenä päivänä näppylät muuttuivat kutisevista pisteleviksi. Tässä vaiheessa tuntui kuin olisi karhukävellyt nuppineulojen päällä. Nyt ei kutise, eikä pistele. Paitsi kun yrittää asettaa jalalle painoa tai tarttua johonkin, sattuu aivan helvetisti. Melkoinen metamorfoosi kaiken kaikkiaan. Sisko kirjoitteli juuri, että hänellä taudin sairastettuaan irtosi lopulta kynsiäkin. Sehän tästä nyt oikeastaan enää puuttuukin.
Olen monesti miettinyt, kuinka yleissivistävää vanhemmuus on. Tästä lastentaudistakin on nyt täyslaidallinen uunituoretta kokemusta sekä lasten että aikuisten sairastamana. Ihan näin perusteellisesti en olisi silti välittänyt perehtyä aiheeseen.
Ehkä tässä kuitenkin ollaan jo voiton puolella tämän nimenomaisen virustyypin kanssa. Näitä viekkaita veijareita on lukemani mukaan yli 60 erilaista. Näin ollen saman vitsauksen kanssa voi pahimmassa tapauksessa joutua painimaan aika monta erää. Valmiina ollaan - inkivääridrinkki ja D-vitamiini näppyläisessä kourassa.
Enterock Rock,
Jokusten äiti
PS. Alla mieheni työpaikalleen lähettämä poissaoloilmoitus siinä vaiheessa kun tauti jylläsi vasta lapsilla.
Rokkohan mie. Entero on etunim.
Näin tuttavallisesti esitteli kavala rakkokersantti itsensä puolipituiselle peuhapartiollemme pari päivää sitten. Samalla solukaappari jo syöksyi tyrskynä tenavien tomumajan rakenteisiin. Nyt tonttumittainen taistelupari käy punkkapoteroistaan käsin kiivasta kamppailua kätyrin kellistämiseksi. Olen tämän vuoksi tiistain tukemassa kaksikkoa kotirintamalla.
Saavun siis seuraavan kerran keskustan konttorilinnoitukseen keskiviikkoaamuna. Yhteydenpito tänne väliaikaiseen veksiin onnistuu parhaiten molskauttamalla eemeliä milloin vain tai kilauttamalla keskipäivällä kenttäkapulaan.
Terveiset täältä jostain,
Sylivääpeli Sinisalo
Lassilan viruskunnan vt. potilaskoti-isä
---
"Viestin lähettämisen jälkeen pojat heräsivät luonnollisesti tarmokkaina ja terveinä. Vaimoni puolestaan tarttui taudin soihtuun. Minä olen nyt komentokorsulla. Ja kohta taas kotona. Aika ja avaruus ovat melkoisia velikultia", kirjoitti mies FB-statuksessaan. Kotiin päästyään hän mittasi itseltään hurjat lukemat, 39,7.
Vaivojamme mieheni kanssa vertaillessamme emme ole osanneet päättää, mikä on ollut pahinta. Ensin oli pari päivää kestänyt korkea kuume. Sitten käsiin ja jalkapohjiin ilmestyivät hullunlailla kutisevat rokkonäppylät. Neljäntenä päivänä näppylät muuttuivat kutisevista pisteleviksi. Tässä vaiheessa tuntui kuin olisi karhukävellyt nuppineulojen päällä. Nyt ei kutise, eikä pistele. Paitsi kun yrittää asettaa jalalle painoa tai tarttua johonkin, sattuu aivan helvetisti. Melkoinen metamorfoosi kaiken kaikkiaan. Sisko kirjoitteli juuri, että hänellä taudin sairastettuaan irtosi lopulta kynsiäkin. Sehän tästä nyt oikeastaan enää puuttuukin.
Olen monesti miettinyt, kuinka yleissivistävää vanhemmuus on. Tästä lastentaudistakin on nyt täyslaidallinen uunituoretta kokemusta sekä lasten että aikuisten sairastamana. Ihan näin perusteellisesti en olisi silti välittänyt perehtyä aiheeseen.
Ehkä tässä kuitenkin ollaan jo voiton puolella tämän nimenomaisen virustyypin kanssa. Näitä viekkaita veijareita on lukemani mukaan yli 60 erilaista. Näin ollen saman vitsauksen kanssa voi pahimmassa tapauksessa joutua painimaan aika monta erää. Valmiina ollaan - inkivääridrinkki ja D-vitamiini näppyläisessä kourassa.
Enterock Rock,
Jokusten äiti
PS. Alla mieheni työpaikalleen lähettämä poissaoloilmoitus siinä vaiheessa kun tauti jylläsi vasta lapsilla.
Rokkohan mie. Entero on etunim.
Näin tuttavallisesti esitteli kavala rakkokersantti itsensä puolipituiselle peuhapartiollemme pari päivää sitten. Samalla solukaappari jo syöksyi tyrskynä tenavien tomumajan rakenteisiin. Nyt tonttumittainen taistelupari käy punkkapoteroistaan käsin kiivasta kamppailua kätyrin kellistämiseksi. Olen tämän vuoksi tiistain tukemassa kaksikkoa kotirintamalla.
Saavun siis seuraavan kerran keskustan konttorilinnoitukseen keskiviikkoaamuna. Yhteydenpito tänne väliaikaiseen veksiin onnistuu parhaiten molskauttamalla eemeliä milloin vain tai kilauttamalla keskipäivällä kenttäkapulaan.
Terveiset täältä jostain,
Sylivääpeli Sinisalo
Lassilan viruskunnan vt. potilaskoti-isä
---
"Viestin lähettämisen jälkeen pojat heräsivät luonnollisesti tarmokkaina ja terveinä. Vaimoni puolestaan tarttui taudin soihtuun. Minä olen nyt komentokorsulla. Ja kohta taas kotona. Aika ja avaruus ovat melkoisia velikultia", kirjoitti mies FB-statuksessaan. Kotiin päästyään hän mittasi itseltään hurjat lukemat, 39,7.
"Pidän vaaroista, en Teroista."
- Jokusten isä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti