"Mitä tämä on?", kysyi perheen pienin iltapalalla.
"Kaurapuuroa", vastasi äiti.
"Miksi?", kysyi lapsi.
"No, se on tehty kaurahiutaleista, niin kuin ohrapuuro on tehty ohrahiutaleista ja ruispuuro ruishiutaleista", vastasi äiti.
"Ihmiset on tehty ihmishiutaleista", järkeili lapsi siihen.
"Nukkuiko Veikka kauan?", uteli äiti isältä juniorin päikkäreiden pituutta.
"Satakymmentätoista", vastasi lapsi itse ennen kuin isä ehti sanoa juuta tai jaata.
"Isi, haluatko sä höpsötellä mun kanssa", kysyi kuopus.
"Jos mä käyn ensin vessassa", vastasi isä.
"Ei tarvitse", totesi kuopus siihen.
Äiti voiteli kuopukselle leivän.
"Tässä ole hyvä. Pisteles poskees."
Lapsi katsoi äitiä hetken hölmistyneenä. "Eiku suuhun", sanoi tämä sitten.
Kuopus kertoi tarinan:
"Harakka. Sen pituinen se."
"Miks sä sanoit tyhmällä äänellä?", kummasteli perheen pienin kun äiti yritti höpsötellä tälle.
"Äiti, miksi täällä sataa lunta?", kysyi nuorimmainen kun katseli pölyhiukkasten tanssahtelua lukulampun valossa.
"Kun mä oon ollut kummitustalossa, sit mä oon iso, sit mä oon juonu koko mukillisen kahvia", totesi kuopus yhtäkkiä kesken iltapalan.
Äiti oli omien sekä yhden lainalapsen kanssa läheisen liikuntahallin Liikuntahulinoissa. Hikisen aamupäivän jälkeen äiti pakkasi lapsia takapenkille. Ensin Veikan omaan istuimeensa, sitten Junnun keskipaikalle.
"Ootas kaksi sekuntia, laitan ensin Junnun turvavyön kiinni", sanoi äiti Junnun kaverille.
"No niin, nyt ois sun vuoro", tuumasi äiti sitten lainalapselle.
"Meni kyllä neljätoista sekuntia, mä laskin", vastasi tämä.
"Siellä Maunulan liikuntahallissa oli kyllä aika monta porrasta. Mulla löi niissä jalat melkein maitohapoille niinku sillä Halvarssonilla", totesi Junnu kotiin tultaessa.
"Nyt vähän malttia, en ehdi sitä mukaan toteuttaa asioita, mitä sieltä huutelet", tuhahti äiti.
"Ei sun tarvikaan, mä sanon vaan asioita sulle valmiiksi", totesi Junnu.
"Onko tämä sitä Lappia?", kysyi kuopus kun pääsimme Pasilan autojuna-asemalle.
"Missä on risteys?", kysyi kuopus autossa.
"Tässä missä menee teitä joka suuntaan", vastasi äiti.
"Ei siinä mene joka suuntaan. Menee vain etelään, pohjoiseen, itään ja länteen, ei lounaaseen, luoteeseen, kaakkoon, eikä koilliseen", kommentoi Junnu takapenkiltä.
"Eikä neloseen", täydensi pikkuveli.
Junnu tuli nauraen vessasta:
"Äiti mä pissin vahingossa pöntön kannen päälle. Huomasin vasta kun lorisi niin oudosti."
"Kaurapuuroa", vastasi äiti.
"Miksi?", kysyi lapsi.
"No, se on tehty kaurahiutaleista, niin kuin ohrapuuro on tehty ohrahiutaleista ja ruispuuro ruishiutaleista", vastasi äiti.
"Ihmiset on tehty ihmishiutaleista", järkeili lapsi siihen.
"Nukkuiko Veikka kauan?", uteli äiti isältä juniorin päikkäreiden pituutta.
"Satakymmentätoista", vastasi lapsi itse ennen kuin isä ehti sanoa juuta tai jaata.
"Isi, haluatko sä höpsötellä mun kanssa", kysyi kuopus.
"Jos mä käyn ensin vessassa", vastasi isä.
"Ei tarvitse", totesi kuopus siihen.
Äiti voiteli kuopukselle leivän.
"Tässä ole hyvä. Pisteles poskees."
Lapsi katsoi äitiä hetken hölmistyneenä. "Eiku suuhun", sanoi tämä sitten.
Kuopus kertoi tarinan:
"Harakka. Sen pituinen se."
"Miks sä sanoit tyhmällä äänellä?", kummasteli perheen pienin kun äiti yritti höpsötellä tälle.
"Äiti, miksi täällä sataa lunta?", kysyi nuorimmainen kun katseli pölyhiukkasten tanssahtelua lukulampun valossa.
"Kun mä oon ollut kummitustalossa, sit mä oon iso, sit mä oon juonu koko mukillisen kahvia", totesi kuopus yhtäkkiä kesken iltapalan.
Äiti oli omien sekä yhden lainalapsen kanssa läheisen liikuntahallin Liikuntahulinoissa. Hikisen aamupäivän jälkeen äiti pakkasi lapsia takapenkille. Ensin Veikan omaan istuimeensa, sitten Junnun keskipaikalle.
"Ootas kaksi sekuntia, laitan ensin Junnun turvavyön kiinni", sanoi äiti Junnun kaverille.
"No niin, nyt ois sun vuoro", tuumasi äiti sitten lainalapselle.
"Meni kyllä neljätoista sekuntia, mä laskin", vastasi tämä.
"Siellä Maunulan liikuntahallissa oli kyllä aika monta porrasta. Mulla löi niissä jalat melkein maitohapoille niinku sillä Halvarssonilla", totesi Junnu kotiin tultaessa.
"Nyt vähän malttia, en ehdi sitä mukaan toteuttaa asioita, mitä sieltä huutelet", tuhahti äiti.
"Ei sun tarvikaan, mä sanon vaan asioita sulle valmiiksi", totesi Junnu.
"Onko tämä sitä Lappia?", kysyi kuopus kun pääsimme Pasilan autojuna-asemalle.
"Missä on risteys?", kysyi kuopus autossa.
"Tässä missä menee teitä joka suuntaan", vastasi äiti.
"Ei siinä mene joka suuntaan. Menee vain etelään, pohjoiseen, itään ja länteen, ei lounaaseen, luoteeseen, kaakkoon, eikä koilliseen", kommentoi Junnu takapenkiltä.
"Eikä neloseen", täydensi pikkuveli.
Junnu tuli nauraen vessasta:
"Äiti mä pissin vahingossa pöntön kannen päälle. Huomasin vasta kun lorisi niin oudosti."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti