Neljä vuotta sitten odotin Junnua. Silloin pohdin muiden seikkojen muassa sitä, mitä liikunnallisia harrastusmahdollisuuksia minulla tulisi olemaan vauvani kanssa. Pääkaupunkiseudulla oli tarjolla monennäköistä vatkausta ja veivausta joogasta aina tanssiin. Minua oli kuitenkin alkanut kutkutella oman harrastukseni - taekwondon - yhdistäminen vauva-arkeen. Mitä enemmän mietin asiaa, sitä herkullisemmalta se alkoi tuntua.
Kerroin ajatuksistani viereisellä taekwondosalilla. Tuumailuihini suhtauduttiin heti myönteisesti ja minulle näytettiin vihreää valoa asian edistämiseksi. Koska minulla ei ollut aiempaa kokemusta vauvoista saati vauvojen kanssa liikkumisesta, tuntui konseptin suunnittelu vauvatta hankalalta. Niinpä päätin odottaa lapsen syntymää, ennen kuin alkaisin hioa tuntien sisältöä. Siihen asti menin eteenpäin suurpiirteisen vision ja vahvan onnistumisen uskon saattelemana.
Junnu syntyi keväällä, joten syksy oli oiva ajankohta vauvataekwondon käynnistämiselle. Vauvataekwondokurssi oli ensimmäinen laatuaan, joten tuntisisältöjen kehittelemisen lisäksi piti tehdä kovasti töitä sen eteen, että potentiaaliset äiti-vauvaparit löytäisivät uuden harrastuksen pariin. Puhuin vauvataekwondosta kaikkialla ja kaikille - varmasti muiden kyllästymiseen asti. Itse olin asiasta tavattoman innoissani.
Harjoituksien muoto hahmottui pikkuhiljaa ja tarkentui kauden edetessä. Alkuun olin melko varovainen harjoitusten rasittavuuden ja sisältöjen suhteen. Nostin kuitenkin hiljalleen jumpan tehoa siten, että halukkaat saivat tunnilla hyvän hien pintaan. Minulle oli tärkeää, että tunnit olivat luonteeltaan sellaisia, että kaikki saattoivat nauttia niistä oman taitotasonsa ja kuntonsa mukaan. Toinen kantava teema oli turvallisuus. Harjoiteltaessa kamppailulajia vauvojen läsnäollessa tuli harjoitteita luonnollisesti muokata melkoisesti tavanomaisista taekwondotunneista poikkeaviksi.
Vuosi vauvataekwondon parissa oli ikimuistoinen. Oli ihana seurata pienten nyyttien kasvamista ensin ryömiviksi, sitten konttaaviksi ja lopulta käveleviksi pikkuihmisiksi. Vauvatouhut saivat taekwondotunnin tyypillisesti melko hektiseksi: jumpan ohella vaihdettiin vaippaa, pyyhittiin lattialta pukluläikkiä, syötettiin pilttejä. Oma apuvalkkuni alkoi yleensä vaatia treenijuomaansa viimeistään lihaskunto-osuuden aikana. Silloin minä istahdin lattialle ja huutelin jumppaohjeita vauvaani imettäen.
Vauvataekwondovuoden jälkeen valmennustiimimme oli aika siirtyä eteenpäin. Pienen apuopettajani kasvun myötä syntyi ensin taapero- (n. 1-2 v.), sitten naperotaekwondo (n. 2-3 v.). Kummankin kantava ajatus on lapsen ja vanhemman hauska yhteinen liikuntahetki. Lapsi opettelee liikunnallisia perustaitoja mm. erilaisten temppuratojen muodossa. Vanhempi hikoilee menossa mukana. Taekwondon yksinkertaiset perustekniikat kulkevat osana harjoituspalettia.
Junnusta on tulossa pian isoveli. Tuleva perhetilanteemme on poikinut jälleen uuden idea-aihion. Haluaisin kehitellä perheryhmän, jossa mukana voisi olla äiti ja vauva sekä pikkulapsi. Aion kuitenkin ensin rauhassa tutustua uuteen perheenjäseneemme ja vasta sen jälkeen alan rakentaa uutta konseptia.
Entä mitä vauvataekwondolle kuuluu tätä nykyä? Erinomaisen hyvää. Syksyllä käynnistyi jo sen neljäs toimintavuosi. Ensimmäisen vuoden jälkeen luovutin viestikapulan eteenpäin ja nyt vetovuorossa on jo kolmas ohjaaja oman apuopettajansa kanssa. Toivottavasti muutkin taekwondoseurat vielä innostuvat hyväksi havaitusta toimintamallista. Vauvataekwondo on parhaimmillaan äidin ja vauvan ihanaa yhteistä aikaa, jossa äiti pääsee lisäksi kuntoilemaan mahtavan lajin parissa.
Taekwondoterveisin,
Junnun äiti
PS. Lisätietoa vauvataekwondosta löydät Taekwondourheilijoiden sivuilta: http://www.taekwondourheilijat.fi/taekwondo/harjoitusryhmat/vauvataekwondo/
Kerroin ajatuksistani viereisellä taekwondosalilla. Tuumailuihini suhtauduttiin heti myönteisesti ja minulle näytettiin vihreää valoa asian edistämiseksi. Koska minulla ei ollut aiempaa kokemusta vauvoista saati vauvojen kanssa liikkumisesta, tuntui konseptin suunnittelu vauvatta hankalalta. Niinpä päätin odottaa lapsen syntymää, ennen kuin alkaisin hioa tuntien sisältöä. Siihen asti menin eteenpäin suurpiirteisen vision ja vahvan onnistumisen uskon saattelemana.
Junnu syntyi keväällä, joten syksy oli oiva ajankohta vauvataekwondon käynnistämiselle. Vauvataekwondokurssi oli ensimmäinen laatuaan, joten tuntisisältöjen kehittelemisen lisäksi piti tehdä kovasti töitä sen eteen, että potentiaaliset äiti-vauvaparit löytäisivät uuden harrastuksen pariin. Puhuin vauvataekwondosta kaikkialla ja kaikille - varmasti muiden kyllästymiseen asti. Itse olin asiasta tavattoman innoissani.
Harjoituksien muoto hahmottui pikkuhiljaa ja tarkentui kauden edetessä. Alkuun olin melko varovainen harjoitusten rasittavuuden ja sisältöjen suhteen. Nostin kuitenkin hiljalleen jumpan tehoa siten, että halukkaat saivat tunnilla hyvän hien pintaan. Minulle oli tärkeää, että tunnit olivat luonteeltaan sellaisia, että kaikki saattoivat nauttia niistä oman taitotasonsa ja kuntonsa mukaan. Toinen kantava teema oli turvallisuus. Harjoiteltaessa kamppailulajia vauvojen läsnäollessa tuli harjoitteita luonnollisesti muokata melkoisesti tavanomaisista taekwondotunneista poikkeaviksi.
Vuosi vauvataekwondon parissa oli ikimuistoinen. Oli ihana seurata pienten nyyttien kasvamista ensin ryömiviksi, sitten konttaaviksi ja lopulta käveleviksi pikkuihmisiksi. Vauvatouhut saivat taekwondotunnin tyypillisesti melko hektiseksi: jumpan ohella vaihdettiin vaippaa, pyyhittiin lattialta pukluläikkiä, syötettiin pilttejä. Oma apuvalkkuni alkoi yleensä vaatia treenijuomaansa viimeistään lihaskunto-osuuden aikana. Silloin minä istahdin lattialle ja huutelin jumppaohjeita vauvaani imettäen.
Vauvataekwondovuoden jälkeen valmennustiimimme oli aika siirtyä eteenpäin. Pienen apuopettajani kasvun myötä syntyi ensin taapero- (n. 1-2 v.), sitten naperotaekwondo (n. 2-3 v.). Kummankin kantava ajatus on lapsen ja vanhemman hauska yhteinen liikuntahetki. Lapsi opettelee liikunnallisia perustaitoja mm. erilaisten temppuratojen muodossa. Vanhempi hikoilee menossa mukana. Taekwondon yksinkertaiset perustekniikat kulkevat osana harjoituspalettia.
Junnusta on tulossa pian isoveli. Tuleva perhetilanteemme on poikinut jälleen uuden idea-aihion. Haluaisin kehitellä perheryhmän, jossa mukana voisi olla äiti ja vauva sekä pikkulapsi. Aion kuitenkin ensin rauhassa tutustua uuteen perheenjäseneemme ja vasta sen jälkeen alan rakentaa uutta konseptia.
Entä mitä vauvataekwondolle kuuluu tätä nykyä? Erinomaisen hyvää. Syksyllä käynnistyi jo sen neljäs toimintavuosi. Ensimmäisen vuoden jälkeen luovutin viestikapulan eteenpäin ja nyt vetovuorossa on jo kolmas ohjaaja oman apuopettajansa kanssa. Toivottavasti muutkin taekwondoseurat vielä innostuvat hyväksi havaitusta toimintamallista. Vauvataekwondo on parhaimmillaan äidin ja vauvan ihanaa yhteistä aikaa, jossa äiti pääsee lisäksi kuntoilemaan mahtavan lajin parissa.
Taekwondoterveisin,
Junnun äiti
PS. Lisätietoa vauvataekwondosta löydät Taekwondourheilijoiden sivuilta: http://www.taekwondourheilijat.fi/taekwondo/harjoitusryhmat/vauvataekwondo/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti