Kävin aamuvarhaisella hörppäämässä lasillisen vettä ja täytin samalla tiskikoneen. Koska muu sakki vielä nukkui, painelin minäkin takaisin petiin. Keittiöstä alkoi hetken kuluttua kuulua astioiden kilinää, mutta olin liian väsynyt jaksaakseni ajatella asiaa sen enempää.
Junnun herättyä menin hänen kanssaan keittiöön. Hämmästelin tyhjänä ammottavaa astianpesukonetta. Mies kertoi tyhjentäneensä sen. Niinpä niin. Likaiset tiskit astiakaapin puhtaiden kippojen ja kuppien joukossa toivatkin omanlaisensa säväyksen tavalliseen arkiaamuun.
Junnun herättyä menin hänen kanssaan keittiöön. Hämmästelin tyhjänä ammottavaa astianpesukonetta. Mies kertoi tyhjentäneensä sen. Niinpä niin. Likaiset tiskit astiakaapin puhtaiden kippojen ja kuppien joukossa toivatkin omanlaisensa säväyksen tavalliseen arkiaamuun.
Illalla miehen kotiuduttua töistä Junnu kiikutti innoissaan saksensa isälleen askartelua varten. Ystäväni lapsineen oli meillä kyläilemässä, joten isä tuumasi, että askartelut jätettäisiin tuonnemmaksi. Junnu suivaantui ehdotuksen torppaamisesta niin, että nakkasi askarteluvälineensä kädestään. Jotenkin sakset onnistuivat haukkaamaan kunnon loven isän etusormeen. Vieraat lähtivät kiikuttamaan isää päivystykseen paikattavaksi, minä jäin rauhoittelemaan säikähtänyttä lasta ja siivoamaan veriläiskiä lattialta.
Siinä tohinassa panostus iltapalaan jäi vaatimattomaksi. Nostin Junnulle pöytään kulhollisen muroja. Junnu totesi iltapalapöydän vaikuttavan kovin tyhjältä ja pyysi saada lisäksi satsuman. Tänään onkin tarjolla klementiinejä, vastasin. Miten ajattelematonta. Väärän nimistä sapuskaa. Yritin selittää, että hedelmät näyttävät ja maistuvat eri nimestä huolimatta ihan samalta. Ei auttanut.
Tuohtumuksen laannuttua Junnu pyysi minua tekemään hedelmään aloitusreiän kuorimista varten. Pieleen meni sekin. Korviaraastavan huudon keskeltä Junnu sai sanottua, että tekemäni reikä oli liian suuri ja minun pitäisi pienentää se. No niin, helppo homma.
Lopulta isä kotiutui tikkeineen ja tuppoineen, ja samassa pojan murheet kaikkosivat. Askartelut jätettiin kuitenkin siltä illalta väliin.
Lapsiperheen arki on pullollaan näitä erikokoisten sattumien täyttämiä päiviä. Facebook tosin juuri muistutteli, että on sitä meillä ollut kaikenmoista ennen lapsiakin. Viitisen vuotta sitten heräsin aamuyöllä rapinaan. Löysin keittiöstä kissakaksikon, joka hääri pöydällä sinne yön aikana ilmestyneen jäisen lampaanviulun kimpussa. Näky hämmästytti, sillä meillä ei käsittääkseni pitänyt olla lampaanviulua. Ja jos olisi, ei sitä säilytettäisi keittiön pöydällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti