"Äiti, vauva taitaa luulla sua leluksi. Aina kun se vetää sua hiuksista, susta lähtee ääniä."
"No worries ja vettä päälle", tuumasi Junnu, kun tiputti porkkanan lattialle.
”Kaikilla ihmisillä tulee joskus väärinkäsityksiä. Mutta kuolleilla ei tule väärinkäsityksiä, koska ne on jo kuolleita”, pohti Junnu.
Junnu hyppi selkänojalta sohvalle. Äiti katseli touhua huolestuneena. "Mä oon kyllä tosi varovainen, koska mä oon supersankari."
Äiti halasi Junnua roikottaen häntä samalla ilmassa. "Vähän niin kuin hotdog, vain nakki puuttuu", tuumasi Junnu.
Junnu: "Mulla on kovasti mielessä se Jean Sibelius. Voitko karkottaa sen mun mielestä?"
Äiti: "Mites se onnistuisi?"
Junnu: "En tiedä, ehkä taikomalla."
Junnu kysyi kauppaan tultaessa, että saako jätskiä. "Katsotaan", vastasi äiti. "Äiti, toi oli vähän epäkuuloinen vastaus. Pitää vastata, että ostaako vai ei."
Junnu lapioi hiekkaa kotipihassa.
"Mitä teet", kysyi isä.
"Kaivan sulle kuoppaa", vastasi Junnu.
"Appelsiini on suurin koska se on syntynyt ensin, se on saanut eniten vettä ja aurinkoa. Sitten on syntynyt klementiini, sitten mandariini", järkeili Junnu.
Junnu huusi vessasta: "Äiti, soiko pissan koski aika pitkään?"
Junnu pelasi vanhempiensa kanssa kotipihalla mölkkyä. Isä pyysi Junnua nostamaan kaatamansa palikat pystyyn. "En minä mikään kamaripalvelija ole", vastasi Junnu.
"Vuosituhatta sitten ei ollut vielä mitään. Silloin elettiin tyhjää aikaa", pohti Junnu ruokapöydässä.
Junnu äidilleen: "Mä rakastan sua niin paljon, että multa tulee melkein onnenkyyneleitä. Ei multa oikeesti tule. Se on vaan semmonen sanonta."
Junnun sydämet. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti