Pulputuspannut

Kohtapuoliin neljän ja puolen vuoden ikään ehtineen Junnun puhe pulppuaa ja ajatus lentää. Matka tähän hetkeen on ollut vekkulia seurattavaa.

Äänteistä omiin sanoihin

Aluksi Junnun jutustelu oli pelkkiä epämääräisiä äännähdyksiä. Sitten löytyivät pärinä-äänet. Tämän jälkeen kehityskaari kulki jotakuinkin seuraavanlaisen reitin: ääää, ä-ä-äää, än-nän-nää, däd-däd-dää, mam-mam-maa, pap-pap-paa. Ensimmäisten oikeasti tunnistettavien sanojen joukkoon lukeutui äidin, auton, mamman, papan, tissin, anna-verbin ja piimän lisäksi tähti. Viimeksi mainittua Junnu bongaili innoissaan ympäristöstä.

Pidemmistä ja hankalammista sanoista Junnu kehitteli omat helpommat versionsa. Tomppa, manni ja mumu kuuluivat ruokapöydän ehdottomiin suosikkeihin (tomaatti, mandariini ja smoothie). Soittamiseen Junnu käytti puhoa. Samaa ilmaisua käytettiin tosin myös joukkoliikennevälineestä. Dublo-legojen joukosta löytyivät bäbä ja jojo (Batman ja Jokeri). Vihi ja oha olivat jossain vaiheessa yhdet suosikkiväreistä (vihreä ja oranssi). Kaikkea suurta Junnu hämmästeli toteamalla ohhoh.

Persoonamuotojen makustelua

2-vuotiaana Junnulla oli vaihe, jolloin hän tapasi vastata yksikön toisessa persoonassa. Kysyttäessä "otatko maitoa" tai "haluatko leipää", vastaus oli "otat" ja "haluat".

Lähestyttäessä 2,5 vuoden ikää yleisin ilmaisu asiaan kuin asiaan oli ”Junnu haluaa”. Oikein kovasti jotain halutessaan Junnu vahvisti sanomaansa tasajalkahypyillä ja huutoitkun tapaisella möykällä.

Tämän jälkeen yksikön kolmas persoonamuoto vaihtui ensimmäiseen persoonaan. Surkuhupaisaa oli huomata, että tässä vaiheessa äiti jäi eittämättä kehityksessä jälkeen. Äiti nimittäin käy nyt viidettäkymppiä ja puhuu itsestään edelleen kolmannessa persoonassa.

3,5 vuoden paikkeilla "minä" muuttui muotoon "mä". Samoihin aikoihin meillä liiraili tyyppi pikkuautoillaan ja hoki "meikä luisuu".

Kyselyiän uudet muodot

3,5 vuoden iässä oli vaihe, jolloin Junnu kertoi toiselle vanhemmalle mitä toinen oli juuri sanonut. Siitäkin huolimatta, että istuimme kaikki saman pöydän ääressä. "Isi, äiti sanoi että..." Minua huvitti tämä vaihe kovasti. Välillä tuntuu, ettei mies rekisteröi sanomaani, mutta tämän kertakaikkisen loistavan vaiheen ansiosta viestini välittymisen mahdollisuudet kasvoivat huimasti.

Alkuvuotta leimasi se, että Junnu uteli miksi mitäkin sanottiin. Pääsi vanhemman suusta sitten hämmästelevä "oho" tai pidempikin pohdinta, halusi Junnu tietää miksi näin tuli sanottua. Aluksi hän kyseli mielenkiinnosta. Sittemmin kysely jäi tavaksi, sillä harvoin hän lopulta jaksoi jäädä kuuntelemaan vastausta. Siinä sitä sitten huomasi selittelevänsä itselleen, miksi mitäkin oli pohtinut.

Runsaan vuoden kuumana käynyt kyselyvaihe sai keväällä uudenlaisen muodon. Suorat miksi-kysymykset vähenivät ja Junnu keskittyi poimimaan outoja sanoja. Syyniin joutuivat niin ihmisten väliset keskustelut kuin TV:stä tai radiosta kuultu puhe. Yhden lyhyen automatkan aikana minulta kysyttiin psykoterapian, hiivatulehduksen ja tyrehtymisen merkitystä. Junnu myös pohti löytyykö 0 100 100 numerosta todella ihan kaikki, mitä ihminen tarvitsee.

Takaisin kaaren alkuun

Mielenkiinnolla seuraamme, millaisen kehityskaaren vauva käy. Ensimmäisten ääntelyjen jälkeen hän löysi heti oman polkunsa. Vauva puristi huulet tiukasti yhteen ja piti mmmm-äänteen tapaista muminaa. Kolmi-nelikuisena siirryttiin pari askelta eteenpäin. Huulien välistä pääsi vuoroin ilmaa, vuoroin kuolaa, joten äänteet vaihtelivat pärinöistä surinoihin. Kuvasin pätkän tätä kuolaavaa päristelijää. Liekö sattumaa vai tapauksesta johtuvaa, mutta kännykkäni lakkasi toimimasta hetki tämän jälkeen.

Vauvavuoden ollessa nyt loppusuoralla, juttelee vauva omaa kieltään. Ajoittain se muistuttaa Intian murteella puhuttua englantia. Toisinaan taas mieleen hiipii vanhan modeemin ruksutus. Tämän lisäksi vauvalla on muutamia tilannekohtaisia tapoja ilmaista itseään. "Möykkä-Make" osallistuu mielellään etenkin kaikkiin kiivaisiin keskusteluihin. Läpitunkeva "äää" voimistuu muun keskustelun tahtiin. Sama "äää" muutamaa astetta vaimeampana toimii myös myötätunnon osoituksena isoveikan harmin hetkellä. Soma "ai ai" kuuluu vauvan silittäessä perheemme kissaa. Napakka "ö" kertoo vauvan tahtovan jotakin. Tätä tehostaa kohteeseen osoittava etusormi ja vaativa katse.

Äiti (ehkä lähempänä äitä) -huudahduksia olemme saaneet kuulla muutamia. Seuraavaa tunnistettavaa sanaa jännäämme koko porukalla.

Höpöttelemisiin,

Jokusten äiti