"Entäs jos ei olisi kirjaimia, puhuttaisko me sit numeroilla?", pohti perheen pienimmäinen.
"Äiti, kun sua rakennettiin, pitikö susta rakentaa ohjeiden mukaan vähän kissaa?", pohti kuopus kissaa silittäessään.
Äiti tutkaili lapsen ihoa.
"Onkohan se punkki?, kysyi kuopus.
"Ainakin se on tosi tiukasti kiinni", vastasi äiti.
"Ehkä se on liimattu siihen", pohti kuopus.
Yllättäviä hetkiä iltapalapöydässä:
- Äiti, sä tipuit vauvana pillusta*, tokaisi 3-vuotias.
- Anteeksi, mitä sanoit?, kysyi äiti, sillä oli varma, että oli kuullut väärin.
Sama kuitenkin toistettiin uudestaan.
Ekaluokkalainen tiesi kertoa, että hänen koulukaverinsa oli soittanut biisin (Petri Nygårdin Hullu), josta kuopus oli tietopottinsa ammentanut.
Äiti hämmentyi tilanteesta ja sanavalinnasta niin, ettei tajunnut korjata että syntyi kyllä sektiolla.
*Tämänkertainen julkaisu ei läpäissyt 7-vuotiaan päätoimittajan tarkkaa syyniä. Hänen mukaansa P-sana pitäisi poistaa tai lukea ääneti.
Ekaluokkalainen kolhaisi autoleikissä sormensa.
"Ai ai ai, sattuu sattuu", huusi tämä hysteerisenä.
"Hengitä rauhassa", yritti äiti lohduttaa lähes hyperventiloivaa lastaan.
"No joo joo, enhän mä muuten eläis", vastasi Junnu.
"Katso, tossa on kuusi", hihkaisi kolmevuotias piirrettyään vastarempatun asunnon seinään.
Junnu oli lähdössä kaverinsa kanssa leikkipuistoon.
"Älkää sitten menkö mihinkään muualle", muistutteli äiti.
"Niin, mihinkään ravintolaan tai semmoseen", täsmensi kuopus.
"Eihän meillä oo ees S-etukorttia", tuhahti Junnu.
"Voitaisko me taas joskus kuunnella se Salama McQueen -laulu?", kysyi perheen pienin ja täsmensi: "Se Sata salamaa iskee tulta."
Lapset katselivat valokuvia.
"Voidaanko taas joskus mennä sinne nokkaan?", kysyi Veikka.
"Nokkaan?", ihmetteli äiti.
"Se tarkoittaa varmaan Kotkaa", selvensi isoveli.
Kuopus kompastui ja mätkähti olohuoneen lattialle.
"Musta tuntuu, että mun luuranko meni vähän eri paikkaan kuin pitäisi", tunnusteli lapsi vointiaan lattialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti