Jokusten Sanomat nro 1/2016

Tässä julkaisussa seurataan pienen ihmisen ajatuksenjuoksua ja sen kehittymistä.

Päätoimittaja: Junnu Jokunen 2 v 9 kk

Toimitussihteerit: Jokunen vanhempi (2 kpl)

Junnu heitti sukalla äitiään. Äiti piilotti sukan selkänsä taakse.

Junnu: "Mihin äiti laittoi sukan?"

Äiti: "Äiti piilotti sen."

Junnu: "Miksi?"

Äiti: "Ettet enää heitä äitiä."

Junnu: "En heittänyt äitiä, vaan sukkaa."

Isä ja Junnu olivat leikkineet junaradalla jokusen tovin.

Isä: "Ajetaan vielä kolme kierrosta ja sitten keksitään jotain muuta."

Junnu: "Ei kun tehdään kompromissi ja ajetaan kymmenen kierrosta."

Junnu laulaa Reissumies ja kissa -laulua ja pysähtyy sitten pohtimaan:

"Mitä se siellä näki, jonkin pienen aukion? Pitääpä tarkistaa miten toi iltamyöhä taipaleella meni."

(Tien laidassa hän näkee mökin pienen aution ja ovi sen on raollaan)


"Kissat ovat erinäköisiä kuin ihmiset", mietiskelee Junnu perheen kattia katsellen.


Junnu lauloi Lapin äidin kehtolaulua ja tuumi sitten:

"Se päivä taakse kaikkoaa on aika ihmeellinen sana."


Junnun pohdiskeluja:
"Mistä äiti alkaa ja mihin äiti loppuu? Tästä se alkaa (osoitti varpaita) ja tähän se loppuu (taputti päälakea)."
"Miksei minun silmät näy? Ne on tuolla piilossa."
"Miksi ihmisten pitää hengittää?"


"Tämä on sitruuna-päärynä", toteaa Junnu bataatista.


Junnu kirjoitti tietokoneella ja pyyhki sitten pois kirjoittamansa mietiskellen samalla:

"Mihin kirjaimet menee? Ne menee takaisin tonne nappuloihin."


Itseohjautuvuuden alkeet omaksuttu:

"Olkaa varovaisia!", huikkaa Junnu lähtiessään isänsä kanssa ulos.
"Muista sanoa sit kun tulee pissahätä", ilmoittaa Junnu ikään kuin itselleen (ellei sitten ollut tarkoitettu äidille).
"Kiitos äiti, ole hyvä", sanoo Junnu ruokapöydästä lähtiessään.


Äiti piirsi ihmisen.

"Näyttää minun mielestä vähän G:ltä", arvioi Junnu osoittaen äidin piirtämän ukkelin päätä.

Äiti: "Eikös meidän pitänyt tänään laulaa iltalauluja iltasadun sijaan?"
Junnu: "Rauhoitus nyt. Valitsen vain pikku kirjan."

Junnu piirtelee ja nimeää sitten tekeleensä:

"Nämä ovat tapahtumia. Tapahtumat joutuivat myrskyn keskelle."


Pitkän maanittelun jälkeen äiti sai Junnun maistamaan valmistamaansa perunamuusia. Koko kehoa ravistelleesta puistatuksesta selvittyään Junnu kysyi, että saisiko mummun tekemää muusia.

Junnu: "Äiti, mitä ne Puuha-Peten näköiset miehet olivat eilen siellä päiväkodissa?"
Äiti: "Hmm, hetkinen. Olisivatko olleet remonttimiehiä?".
Junnu: "Joo, oli."

Hyvää Runebergin päivää kaikille!