Ensinnäkin nelikuinen broilerimme pyörähtää jo keskivertokulttuuriministerin nopeudella oikealta vasemmalle ja yksin häpein takaisin. Käännösten päätteeksi hän katsoo vastustamattoman suloisesti suoraan silmiin, kuolanluppa avoimesta suusta kurkistellen. Tormakkaat monologit ovat myös potkupukumiehen arkea. Aihe ja sanottava jäävät useimmiten hämäriksi, vaikka kuulijat ihastelevatkin suoritusta estoitta. Omin jaloin nuori maakotkamme ei liihota minnekään. Aina pitää olla kuski ja nahkajalka alla. Syömähampaat mauripekkariseltamme vielä puuttuu, mutta kieli kiitää sitäkin liukkaammin suukurussa. Olisikohan hänessä sittenkin enemmän virkamiehen tai julkkisfilosofin vikaa?
Sosiaalisen median päivystävän kannanottajan posti olisi kuin tehty pojalle. Hän kimmastuu usein ja kohtuuttomasti mittasuhteisiin nähden. Kärkäs närkästyjämme räjähtää mielipiteensä hetkessä. Pojan maltti palaa vartissa, jonka jälkeen kiinnostus laukkaakin jo muissa aiheissa. Vaippaan syntyy helposti blogillinen tavaraa päivittäin.
Käsien tiuhasta, epärytmisestä heilunnasta ja mielettömästä jokelluksesta päätellen varma ammatti saattaisi löytyä yleisen konsultoinnin, mainonnan tai puhemusiikin alalta.
Viihdeurheilun parissa on jäntevävartaloiselle maitopojalle myös paljon mahdollisuuksia. Vartalonmyötäinen asu ja rangan ajoittainen pinkeä puolikaari antaa välittömän kelpoisuuden ainakin korkeushyppääjän tai showpainijan hommiin.
Mutta voihan se tietysti olla niinkin, että asianvino huojahtaa toiseenkin suuntaan. Pitänee vaan antaa ajatukselle aikaa lampsia mönkijän perässä ja ruotia vasta sitten, nokanalunen virnussa.
- JJ:n isä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti