Tämä blogi polkaistiin käyntiin kirjoittamisen
riemusta. Se on myös kunnianosoitus isoisälleni ja hänen työlleen. Isoisä kirjoitti Satakunnan Kansaan huikeat 11 091 pakinaa. Sairastumisensa
vuoksi tavoitelukema 11 111 jäi saavuttamatta.
Yksi voimakkaimmista lapsuudenmuistoistani on isoisän työhuoneesta kantautunut kirjoituskoneen ääni. Isoisä naputteli toimittajan työnsä lomassa päivittäisiä pakinoitaan vuosikymmenten ajan. Suurin osa näistä syntyi nimimerkillä Jonne Jokunen. Kirjoituskone vaihtui lopulta tietokoneeseen ja asento yhä kumaraisemmaksi, mutta tarinoiden henki oli aina hyväntuulinen.
Viimeisen pakinansa isoisäni julkaisi vain joitain kuukausia ennen kuolemaansa. Siitä on nyt kymmenen vuotta. Jäin
silloin miettimään, kuinka hienoa olisi, jos jollain tapaa saisin täytettyä hänen tavoitteensa. Ajatus kyti monta vuotta, kunnes
vihdoin tammikuussa 2016 päätin kirjoitella tarinoita blogiin. Sukellus kertomusten maailmaan on ollut työläs, antoisa ja opettavainen. Nyt 11 111
Jokusen kynäilemää kirjoitusta on lopulta julkaistu.
Rakas isoisäni, muistoasi syntymäpäivänäsi kunnioittaen,
Tyttärentyttäresi
Hei.
VastaaPoistaLuin isoisäsi pakinoita 80-luvun alusta, jolloin opin lukemaan, viimeiseen julkaistuun saakka.
Jonne Jokusen luin aina lehdestä ensin. Vuosien varrella, en tainnut missata ainuttakaan.
Oli juhlaa, kun Jonnen pakina julkaistiin viidesti viikossa ja minua harmitti, kun lehtiyhtiö harvensi julkaisukertoja.
Muistan kun jännitin, saavuttaako isoisäsi 10 000 pakinan rajan.
Viimeinen sairaalasta saneltu pakina toi kyyneleet silmiini.
Löysin blogin eilen, kun etsin isoisäsi kirjoittamien pakinoiden määrää. Hienoa, että 11 111 luku täyttyi nyt kauttasi.
Koo