Mietiskelin vielä suhtautumistani koviin ääniin. Välillä tuntuu, että pitkäkestoinen möykkä on kuin energiat riistävää myrkkyä. Peltoreiden tarjoileman hiljaisen hetken ansiosta päiväni sai uuden suunnan.
Aamupäivän pysäytti yllättäen toinenkin hiljainen hetki. Kuopus keskittyi pinoamaan muovailuvahapurkkejaan korkeaksi torniksi. Samaan aikaan Junnu elmukelmusi perheen kaikki hammasmukit ja -harjat.
Hetken päästä pallopojilla oli jo kaasu pohjassa ja kisat käynnissä. Junnun kuti osui leukaani.
"Hei nyt vähän matalampia potkuja", ärähdin kivusta.
"Se oli kuitenkin täysosuma", tuuletti Junnu.
Totesin, että oli joka tapauksessa aika siirtyä ulkohommiin.
Leikkipuistoa kohti tallustellessamme kuuntelin tyytyväisenä astioiden kalkatusta kassistamme. Helsinki tarjoaa kesällä lapsille ilmaista puistolounasta, joten lomakausi tietää myös lyhennettyä työpäivää kauhan varressa. Kaikkia perheenjäseniämme ratkaisu ei miellyttänyt. Kuopus pisteli papu-kasvispataa hyvällä ruokahalulla, mutta Junnu maistoi pitkän narinan jälkeen vain murto-osan perunan palasesta.
Kotiin tultaessa saavutimme Itse itse -miehen omatoimisuuden tähänastisen huipentuman. Rappukäytävän oven avaaminen näytti siinä määrin hankalalta, että tarjouduin auttamaan. "Itse auttaa", vastasi pikkumies ja jatkoi sinnikkäästi mahdottoman tuntuista tehtäväänsä.
Kuopuksen päiväuniaikaan Junnu saa katsoa lastenohjelmia. Silloin alkaa äidin oma aika. Järkevä ihminen hoitaisi asioita, mutta mölyherkkä mamma terapoi itseään kirjoittelemalla. Tällä kertaa ilman Ryhmä Haun ja Niksi-Nellan taustamöykkää - Peltorit päässä.
Jokusten mutsi
Itse itse -miehen spontaani jumppatuokio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti