Tällä viikolla olen havainnoinut ihmisiä, ihmisyyttä ja itseäni päiväkotimatkojen petrimaljassa. Tutkimuksieni mukaan aamuinen tohina tahtoo takertua tiukasti arjen alivuokralaisiin. Pakottavalta tuntuva kiire tempoo uneliaita raajoja ja mieltä väkivalloin tahdosta riippumattomiin suuntiin. Hiljaisille kasvoille piirtyy synkkiä, suoria viivoja. Olen viljellyt mielessäni vastalääkettä.
Maanantai läikytteli sielun sappinesteitä ja tukahdutettuja voimasanoja rinnuksille. Pyyhin ne unohdukseen rauhallisuuden rätillä. Jälkikasvun pukimet pujahtivat päälle kuin itsestään satunnaisista jännäpurkauksista huolimatta. Kotipihalla seurasimme syöksyputkien solinaa. Tarhamarssi asetteli vitkan viittaa harteilleen. Nokkelalla taktikoinnilla ja pienen kärtyn hinnalla sain kartoitettua kolmikollemme lopulta rännivapaan reitin. Tarkkailimme ympäröivää. Saapastelimme kepeän suulauden sulattamina suoraan huttupöytään. Pirteä riemukkuus pulppusi pojanpätkistä, vaikka nuorempi hieman arastelikin eron hetkeä.
Tiistaina ajelehdimme tarhaan lenseällä rytmillä. Kekkapojan ja kuhmukaalin kahinointi katosi korkeudessa kaakottavien hanhiaurojen hämmästelyyn. Viisivuotias ynnäsi taivaalta yhteensä 22 parvellista siivekkäitä syysmuuttajia. Seurailimme niiden näytöstä pitkään. Kerroin lintuja tiirailevalle kaksikolle yleisesti muuttolinnuista ja hanhista vielä erikseen. Viipyilevän esitelmän päätteeksi Veikka käännähti katsomaan minua. Sorsia, totesi taapero lakonisesti ja jatkoi tarmokasta askeltamista päiväkodin suuntaan. Eron mustassa murheessa oli valon kaikuja.
Tänään varttuneempi vesseli kehitteli erilaisia tehtäviä talsimisemme täytteeksi. Erään piruettisarjan päätteeksi hän kompastui kantoon ja lennähti kaaressa pyrstölleen. Samassa matalampi nalliainen säntäsi kumpparit pärskyen lähimpään lätäkköön. Nauroimme makeasti. Loppusuoran kirimme vesi verkkapöksyistä valuen. Kanssamme liisi pääjoukosta unohtunut pitkäkaulojen aura. Vilkutimme pilvenkyntäjille. Hoitopaikan porstuassa vaihdoin veljeksille kuivat housut. Junnu riemusteli kavereiden kerääntyessä ympärille. Veikka murehti hetken vanhasta muistista murkinasalin kynnyksellä, mutta istahti sitten tottuneesti vellikauhan varteen. Pieni porunkärsä päättyi pyrähtäessäni heilutellen ulko-ovelle.
Aamuinen ilma oli raikas. Sateen pieksämä maa narisi kumitossujen tahdissa. Kiire liukui itsestään viemärin kierteeseen. Huoleton kirpeys tuoksui tuulessa. Kopsautin kantapäitäni kepeästi yhteen. Juna kolkotti asemalle.
Jokusten isä
Maanantai läikytteli sielun sappinesteitä ja tukahdutettuja voimasanoja rinnuksille. Pyyhin ne unohdukseen rauhallisuuden rätillä. Jälkikasvun pukimet pujahtivat päälle kuin itsestään satunnaisista jännäpurkauksista huolimatta. Kotipihalla seurasimme syöksyputkien solinaa. Tarhamarssi asetteli vitkan viittaa harteilleen. Nokkelalla taktikoinnilla ja pienen kärtyn hinnalla sain kartoitettua kolmikollemme lopulta rännivapaan reitin. Tarkkailimme ympäröivää. Saapastelimme kepeän suulauden sulattamina suoraan huttupöytään. Pirteä riemukkuus pulppusi pojanpätkistä, vaikka nuorempi hieman arastelikin eron hetkeä.
Tiistaina ajelehdimme tarhaan lenseällä rytmillä. Kekkapojan ja kuhmukaalin kahinointi katosi korkeudessa kaakottavien hanhiaurojen hämmästelyyn. Viisivuotias ynnäsi taivaalta yhteensä 22 parvellista siivekkäitä syysmuuttajia. Seurailimme niiden näytöstä pitkään. Kerroin lintuja tiirailevalle kaksikolle yleisesti muuttolinnuista ja hanhista vielä erikseen. Viipyilevän esitelmän päätteeksi Veikka käännähti katsomaan minua. Sorsia, totesi taapero lakonisesti ja jatkoi tarmokasta askeltamista päiväkodin suuntaan. Eron mustassa murheessa oli valon kaikuja.
Tänään varttuneempi vesseli kehitteli erilaisia tehtäviä talsimisemme täytteeksi. Erään piruettisarjan päätteeksi hän kompastui kantoon ja lennähti kaaressa pyrstölleen. Samassa matalampi nalliainen säntäsi kumpparit pärskyen lähimpään lätäkköön. Nauroimme makeasti. Loppusuoran kirimme vesi verkkapöksyistä valuen. Kanssamme liisi pääjoukosta unohtunut pitkäkaulojen aura. Vilkutimme pilvenkyntäjille. Hoitopaikan porstuassa vaihdoin veljeksille kuivat housut. Junnu riemusteli kavereiden kerääntyessä ympärille. Veikka murehti hetken vanhasta muistista murkinasalin kynnyksellä, mutta istahti sitten tottuneesti vellikauhan varteen. Pieni porunkärsä päättyi pyrähtäessäni heilutellen ulko-ovelle.
Aamuinen ilma oli raikas. Sateen pieksämä maa narisi kumitossujen tahdissa. Kiire liukui itsestään viemärin kierteeseen. Huoleton kirpeys tuoksui tuulessa. Kopsautin kantapäitäni kepeästi yhteen. Juna kolkotti asemalle.
Jokusten isä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti