”Pam!”, kuuli äiti aamulla unen läpi. Ja sen jälkeen pirteän ”äiti, tiedätkö mihin sä heräsit?”. Kuopus oli päättänyt käyttää järeämpiä konsteja herätykseen ja kajautti isoveljensä synttärilahjaksi saamalla Nerf-pyssyllä panoksen vanhempien makkarin seinään. Oli kuulemma aika herätä.
Mä en halua sitä, kun se on kuollut, totesi perheen pienin kalapuikosta.
Junnu ja äiti pelasivat muistipeliä.
- Mulla ei ole aavistustakaan missä se toinen chili on, sanoi Junnu.
- Kokeile jos löytyisi tuurilla, ehdotti äiti.
- Mutta eihän tämä ole mikään tuuripeli, hymähti Junnu.
- Mähän voisin vähän auttaa Veikkaa, tuumasi Junnu.
- Miten niin auttaa, mähän oon ihan ehjänä ja kunnossa, vastasi pikkuveli.
- Äläs nyt lykkää päätäs siihen eteen, sanoi äiti Junnulle.
- Oot varmaan oppinut tuon lykkää-sanan mummulta, kun se sanoo niin. Esimerkiksi että lykkää ne kottikärryt tänne.
Isä: Hetkonen...
Äiti ja Junnu lähtivät ulos pelaamaan Mölkkyä. Palikoita pystytellessään he huomasivat yhden puuttuvan.
- Ai niin, mä piilotin sen eilen hiekkaan.
- Voisitko kaivaa sen piilosta, jotta päästään pelaamaan.
- Ei se ollutkaan enää siinä piilossa. Unohdin, että piilotin sen yhteen toiseen kohtaan.
- No haetko sen sieltä.
- Ei se ollut sielläkään. Laitoin sen varmaan vielä johonkin muualle, mutten muista minne.
Äiti, sä oot kyllä tän perheen unikeko. Me muut herättiin jo ennen kuutta, mutta sä vasta puoli seiskalta, pohti Junnu.
Mun pepussa on nahkansirpale, totesi Veikka ja kaivoi peppuaan.
Arvaa miks mua pisti yks kimalainen?, kysyi perheen pienin äidiltä.
No miksi?
No kun dinosaurukset häiritsi sitä ja sit se pistikin mua, eikä niitä dinosauruksia.
Pesin kädet, jopa ihon, kertoi Veikka vessasta tullessaan.
Meillei ollut oikein mitään tekemistä siivotessa, joten alettiin lukemaan, kertoi Junnu äidin hämmästellessä hitaasti etenevää lastenhuoneen siivousprojektia.
Äiti, eiks nii, et mä kasvan tälleen (näyttää pituussuuntaa) ja sä kasvat vaan leveyttä, pohdiskeli 3-vuotias.
Mä en halua sitä, kun se on kuollut, totesi perheen pienin kalapuikosta.
Junnu ja äiti pelasivat muistipeliä.
- Mulla ei ole aavistustakaan missä se toinen chili on, sanoi Junnu.
- Kokeile jos löytyisi tuurilla, ehdotti äiti.
- Mutta eihän tämä ole mikään tuuripeli, hymähti Junnu.
- Mähän voisin vähän auttaa Veikkaa, tuumasi Junnu.
- Miten niin auttaa, mähän oon ihan ehjänä ja kunnossa, vastasi pikkuveli.
- Äläs nyt lykkää päätäs siihen eteen, sanoi äiti Junnulle.
- Oot varmaan oppinut tuon lykkää-sanan mummulta, kun se sanoo niin. Esimerkiksi että lykkää ne kottikärryt tänne.
Isä: Hetkonen...
Junnu: Sanoi Mauno Kekkonen.
Äiti ja Junnu lähtivät ulos pelaamaan Mölkkyä. Palikoita pystytellessään he huomasivat yhden puuttuvan.
- Ai niin, mä piilotin sen eilen hiekkaan.
- Voisitko kaivaa sen piilosta, jotta päästään pelaamaan.
- Ei se ollutkaan enää siinä piilossa. Unohdin, että piilotin sen yhteen toiseen kohtaan.
- No haetko sen sieltä.
- Ei se ollut sielläkään. Laitoin sen varmaan vielä johonkin muualle, mutten muista minne.
Äiti, sä oot kyllä tän perheen unikeko. Me muut herättiin jo ennen kuutta, mutta sä vasta puoli seiskalta, pohti Junnu.
Mun pepussa on nahkansirpale, totesi Veikka ja kaivoi peppuaan.
Arvaa miks mua pisti yks kimalainen?, kysyi perheen pienin äidiltä.
No miksi?
No kun dinosaurukset häiritsi sitä ja sit se pistikin mua, eikä niitä dinosauruksia.
Pesin kädet, jopa ihon, kertoi Veikka vessasta tullessaan.
Meillei ollut oikein mitään tekemistä siivotessa, joten alettiin lukemaan, kertoi Junnu äidin hämmästellessä hitaasti etenevää lastenhuoneen siivousprojektia.
Äiti, eiks nii, et mä kasvan tälleen (näyttää pituussuuntaa) ja sä kasvat vaan leveyttä, pohdiskeli 3-vuotias.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti