Jokusten Sanomat 7/2018 - synttärinumero

"Voi kiitos kultaseni!", sanoi äiti kuopukselle tämän tyhjennettyä oma-aloitteisesti kauppakassit keittiön pöydälle.
"En ole seni. Mikä on seni?", ihmetteli lapsi.


Perheen pienin katseli aamuhämärällä ikkunasta ulos:
"Onko puussa valoa?", kummasteli hän katulamppua.


Äiti ja kuopus keskustelivat päiväkodin aikuisista.
"Minkäs nimisiä aikuisia teidän ryhmässä olikaan?", kysyi äiti.
"Rosa. Hanna", luetteli lapsi.
"Eikös siellä ole myös Tuulia?", mietti äiti.
"Joo ja satoi", jatkoi kuopus innostuneesti.


"Minä menin maapallon reunaa pitkin. Hyppäsin sitten alas ja menin Prismaan. Siellä oli kivaa", tarinoi Veikka aamiaispöydässä.


"Satutin käteni kankaankudonnassa pingottajaan", kertoi mummu näyttäen haavaansa.
"Päiväkodissa hoitajalla oli bingo", yhtyi Veikka innoissaan keskusteluun.


Äiti harjasi kuopuksen hampaita.
"Ja sitten vielä irvistys. Pure hampaat yhteen, näin."
"En minä pysty. Mulla on pienet hampaat."


"Äiti, mikä on piu?"
"Jaa-a, mikähän se olisi. Enpä taida tietää."
"Mun ajatus", totesi kuopus.


Isoveli pohdiskeli ruokapöydässä yhteenlaskuja. Pikkuveli osallistui laskuharjoituksiin:
"Mitä on miljoona plus äiti?", kysyi pienin matemaatikko.


Isä piti perheelle perinteeksi muodostunutta Spotify-toivemusiikkituokiota.
"Haluan autolaulun. Sen mitä Ilmari laulaa", toivoi nuorimmainen.
"Nyt on aika vaikea tietää, mitä laulua se Ilmari (päiväkotikaveri) mahtaa laulella", pohti äiti.

Seuraavana päivänä Ilmarin äiti osasi auttaa kinkkisen tehtävän kanssa. Ilmarin autolaulu oli "Perutaan häät, perutaan yhteinen autopaikka."


Perheen pienin istui potalla.
"Minä teen tästä muovailuvahaa", hän tuumasi ja venytteli pippeliään.